Päivä, jolloin otin ensimmäistä kertaa kalan hengiltä

Oon kesälomalla tällä viikolla ja itse asiassa tuntuukin ihan kesältä. En olis koskaan uskonut, että tällaista tsäänssiä tulee tänä kesänä. Oon ruskettunu jo ihan kohtalaisesti, nukkunu ja nyt vielä kävin Minnan ja isovanhempien kans mökillä. Tarkoitus oli tehdä pihahommia, kalastaa ja olla vain.

Mökin pöllökelloa ei oo vedetty aikoihin. Se on liian avarakatseinen moiseen.

Oon pienestä pitäen seurannu, kun mummu onkii ja pyydystää rapuja joesta. Se on ollu aina ihan mielettömän jännää seurattavaa, tuli saalista eli ei. Oon myös saanu ite kokeilla onkimista, mutta saalista en oo kauheesti saanu. Kerran sain pienen sintin, niin pienen, et se piti laittaa takasin jokeen kasvamaan.

Tänään oli kuitenkin ihan eri päivä: joki oli vielä tulvien jäljiltä runsasvetinen ja kylmä, kala nousi merestä jokeen ja oli muutenkin vaan aika onnekas olo. 

Mmm'm.

Mummu kiskaisi aika lyhyen ajan sisään kaks ihan hyvänkokoista harria rantaan. Sain sitten ongen omiin kätösiini ja aloin vartoa. Kalastelin aika pitkän tovin, eikä mitään kuulunu. Palasin mökille pitämään Minnalle seuraa terassille.

En kuitenkaan antanu periksi. Aattelin et jos oon kymmenvuotiaasta saakka koittanu kalastaa ja oon saanu yhen vaivaisen sintin, on mun pakko skarpata nyt 11 vuoden yrittämisen jälkeen. Mummu antoi vavan ja sanoi, että tuskin siellä enää mitään on, ei kala syö näin päivällä. Heitin siiman kerran. Ja toisen. Koho upposi, jäi ilmeisesti pohjaan, ajattelin. Nostin siiman vedestä ja aloin huutaa kurkku suorana, kun siiman mukana tulikin kala!

Se oli ISO!!!! Se oli niin iso, että sitä ei tarttenu heittää menemään! Sain sen tainnutettua ja verestettyä ja siinä olin: kala kädessä ja jalat tanssi itekseen jotain ripaskaa. Juoksin papan luo ja heilutin tuoretta harria sen nenän edessä. Pappa nauroi ja juoksin pirttiin tekemään saman mummulle. Mummu tarjoutui suolestamaan otuksen, sillä se olis ollu ehkä vähän turhan hoocee mulle.

 

!!!!!!!!!!!

Kaikki se ulkoilu, kalastus ja riehuminen alkoi nälättää. Paistettiin makkarat ja käärittiin kalat suolattuina folioon. En oo koskaan maistanu niin hyvää kalaa. (Tai no oon, savusiikaa. Mutta noin tuoretta kalaa en oo koskaan syöny!)

There's the nom!

Aattelin ostaa itelleni mato-ongen ja alkaa kuningaskalastajaksi. Kyllä. Meikä on erinainen.

Business kitchen day

Sain taannoin Facebookissa kutsun Business kitchen day -tapahtumaan. Siellä tarjolla oli melko autenttisia etnisiä ruokalajeja pieninä annoksina edulliseen hintaan. Tapahtuma houkutteli vielä enemmän, kun mun entinen kämppis oli siellä myös nykyisten kämppistensä kanssa myymässä nepalilaista ruokaa (joka oli muuten parasta kaikista).

Tarjolla oli nepalilaisen ruuan lisäksi kahta erityyppistä kiinalaista, indonesialaista ja korealaista ruokaa. Leivoksiin en perehtynyt niin paljon, sieltä olisi saattanut löytyä venäläisiäkin herkkuja. Maistoin korealaisesta keittiöstä Anskun kanssa kanaa sweet chili -kastikkeessa sekä friteeratun porsasvartaan, nepalilaisesta tulista kanakasvisjuttua ja perunakeittoa ja kiinalaisesta keittiöstä keitettyjä nuudeleita, kanapallon ja wood ear mushrooms. Viimeisenä mainittu näytti yksinkertaisesti niin kummalliselta, et oli pakko maistaa. Ja ei se oikeastaan maistunut edes millekään, enemmänkin se sienten rakenne oli hassu.

Ja entäs sitten se jälkkäri... cupcakes, joita sai itse koristella. Ja koristeet oli tehnyt itse eräs nainen käsityönä. "It's my hobby." Ei muuta ku hatunnosto, oli niin upeita ja herkullisia cupcakeja! Ajattelin itse kokeilla joskus tehdä noita, jos vaikka onnistuis tuo voi-sokerikuorrute... c(:

Hellettä piisaa, eikö? Ihanaa, eikö? Mun iho on hitusen vaan punoitellut, mutta nyt se on yön aikana hälvennyt. Eikä ulkonakaan ole tänään niin lämmin. Otan iisisti tänään tuolla auringossa. Pitäis keskittyä huomiseen matikan didaktiikan tenttiinkin... huoh. Se ja kaks ryhmätyötä pitäis viimeistellä, sitten ois valmista!

Och sommaren är här ♥

Kesä tuli yhdessä yössä. Yliopistopäivän jälkeen pakkasin laukkuun kirjan, musiikkia ja vettä ja lähdin pyörällä naapuripuistoon ottamaan aurinkoa. Puut oli varkain alkaneet vihertää, pensaissa liversi linnut. Joka paikassa tuoksui kesä: ruohoiset kädet, siideri, tervatut veneet satamassa ja aurinkovoide. Makasin viltillä ja tuijotin taivaalla lipuvia pilviä. Himosin jäätelöä, ja Anriikan saapuessa Hailuodosta mentiin Tuiraan jätskikiskalle.

 Jätskikiskalta tarttui eka jätskitötterö tälle kesälle, maultaan mangomeloni. Istuttiin patosillan luo naatiskelemaan ja yhtäkkiä portaita juoksee joku tyttö ylös - Katja! Oli ihanaa nähdä pitkästä aikaa, sovittiin treffit ennen Katjan Kazakstaniin lähtöä.

Loikoiltiin puistossa vielä pari tuntia, sitten piti lähteä kauppaan. En oo vieläkään sinne asti päässyt, tulin piipahtaan tässä koneella. Koneen vieressä oli lämpömittari, joka kertoo mun makkarin lämpötilan:

Hellurei ja hikiset tunteet, jippiii... :D

Itq

Tänään ois J. Karjalainen Tähdessä. Päätin eilen illalla et okei, mä ostan huomenna liput ja meen nauttimaan musiikista. Noh, olihan ne liput tietenkin myyty loppuun. Siksi tein lohturuuaksi sitä avokadopastaa, josta on niin kovin kouhotettu.

Se kouhotus ei ole ollut turhaa. Onneks ostin ainekset kahteen satsiin! 

...ja croissanteja huomisaamuksi maitokahvin kaveriksi...

Viikonloppuja! Varsinki niille, jotka menee kattoon Karjalaisen Jiitä!

Jes!

Kuva on aika melankolisen oloinen, mutta fiilikset ei suinkaan ole sellaiset. Päin vastoin, oon ikionnellinen tuosta vesisateesta! Se sulattaa lumet ekstranopeasti. Ei ole kylmä. Sulava maa tuoksuu. Ja saa pitää kumppareita hyvällä syyllä.

Historian tentti meni luovaksi kirjoittamiseksi, mutta varmaan se menee läpi. Puheviestinnässä puhe-esitys meni aivan nappiin, oon siitä tosi iloinen. Välillä on tuntunut, että alisuoritan, mutta ei aina voi olla älyttömän skarppina. Hyvin mä hommani hoidan kuitenkin. Nyt nautitaan vesisateesta ja odotellaan innolla kevättä. 

Nii ja huomenna ja perjantaina tiedossa sijaisopeilua kahden vuoden tauon jälkeen, JESJESJES!!! Tiedossa vieläpä ekaluokkalaisia... aw :3

OLO 60 v. vuosijuhla

Eilen pääsin sitten prinsessailemaan oikein olan takaa! Heräsin klo 10:19 Mirkun tekstariin, jossa luki: "Kutkuttaa!!" Alettiin vaihtamaan kutkutustekstareita kuten meillä monesti ennen kemuja on tapana. Tiedossa oli siis meidän ainejärjestön eli OLOn (entisen Pedon) 60-vuotisjuhla.

Hoidin kauneuttani rituaalinomaisesti melkeinpä koko päivän. Vaivannäkö oli kyllä sen arvoista, ilta oli nimittäin yksi parhaimmista ikinä; suoraan wanhojen ja yo-juhlien kanssa samaan kategoriaan!

Meikin tein itse, hiukset taiteili Anriikka (kiitos vielä ♥)

Mekon löysin Nelly.comista, laukku Monsoonista (lahja Steffiltä UK-ajoilta) ja korvikset Iberolta

Mirkunkin mekko oli Nellyltä ja me saatiin illan aikana hirveästi kehuja. Ollaan aika karkkeja, eikö? c:

Juhlat alkoi klo 18:00, mutta oltiin siellä jo hyvissä ajoin. Nähtiin dekaanin ja yliopiston rehtorin tervehdykset ja siirryttiin saliin. Saatiin onneks Mirkun kans istua vastakkain ja samaan pöytään oli osunut muitakin tuttuja. Syötiin ihanaa ruokaa, kuunneltiin hienoja puheita ja naurettiin todella paljon. Oli sitä viiniä ja avecia ja muutakin lasissa, mutta ei liikaa. Oli niin kevyt, iloinen ja hieno juhla, toivon et joskus mun häät olisivat yhtä hauskat!

Loppuillasta ei jaksettu enää olla kunnolla. Piti höpöttää aika paljon kaiken sen muodollisuuden jälkeen. Kyllä siellä höpötti meidän tohtorikin, eli etiketin mukaan mentiin (kai)... :D Narikkadiskon jälkeen siirryttiin Gloriaan loppuillaksi tanssimaan lisää. Siellä soi niiiiiiin hyvät biisit, me tanssittiin ihan sikana! Meillä oli todella hauskaa ja oltiin kaikki todella hienoja, meiltä tultiin monesti kysymään et miksi meillä on niin hienot asut vai onko kaikki muut vaan alipukeutuneita. :D

Alkuviikon kiireiden keskellä en ehtinyt juuri ollenkaan ajatella näitä juhlia. Oli ihanaa tajuta siellä paikan päällä - ja myös tänään - että oon ollut mukana upeissa juhlissa, joita tuskin tulen enää myöhemmin kokemaan. Niin hieno kokemus, oli kyllä kaiken rahan ja väkertämisen väärti juttu. Ja oli vieläpä Mirkun 21-vee synttärit. Onnea vielä siis OLO ja Mirkku!

Itse

Palailin tuossa 11 jälkeen Anriikan luota. Katsottiin joku huono leffa telkkarista, mutta mulla oli kuitenkin kovin mukavaa. Kotona en tuntenutkaan oloani väsyneeksi. Nukkumisen sijaan päätin nauttia siitä, että asun yksiössä, toisin sanoen aloin elää yöelämää.

Tanssin "balettia" ympäri kämppää jumpinissä ja villasukissa Erik Satien tahtiin. Ihanaa pyöriä täällä makuuhuoneesta keittiön kautta vessaan ja takaisin ilman, että joutuisin ajattelemaan muiden mielipidettä asiasta.

Kirjoitin reseptikirjaan viimeinkin reseptin täydellisistä suklaakekseistä. Oli kerrankin aikaa.

Alan pikkuhiljaa tottua ajatukseen siitä, että asun todella yksin. Koko tämä alue on minun käytössäni 24/7 ja saan tehdä aivan mitä haluttaa - tai yhtä hyvin jättää tekemättä. Tällä viikolla olen oppinut jättämään tiskejä tiskipöydälle ja antaa työpöydän olla hujan hajan. Sitä voi paremmin kun ei liikaa pingota. 

On myös ihanaa, että kaikki tavarat täällä ovat minun. Kenenkään muun tavaroita ei ole tiellä tai parhailla paikoilla. Saan vihdoinkin säilyttää meikkejäni ja muuta kosmetiikkaa vessassa vaatekaapin sijaan, mitä luksusta! 

Pahinta on kuitenkin se, että täällä todella ollaan toisinaan yksin. Tällä viikolla oon istunut täällä oikeastaan joka ilta, parina iltana pyörähtänyt mutkan Anskun olohuoneessa. Haluaisin jatkuvasti olla seurassa, mutta aikoinaan solussa asuessani se ei tuntunutkaan niin mukavalta. Uskon kuitenkin, että yksinkin pitää osata olla. Eikä se yksin oleminen ole lopullista, aina joku lopulta katkaisee sen autuaasti. 

Olen myös kaikesta siivoamisesta sun muussa ihan itse vastuussa, kukaan ei sitä taakkaa tule puolestani hoitamaan. Havahduin tällä viikolla siihen, että kämppäni oli taas likainen, vaikka olin koko pääsiäisen täältä poissa. Äkkiäpä sitä saa paikat sottaisiksi... :P

Välillä ajattelen solukämppää ja jollain tavalla ikävöin sitä. Se vaihe kuitenkin meni jo. Onneksi siitä jäi kivat muistot. Nyt on tämä paikka, let's aikaansaadaan kivoja muistoja täältäkin!

Yötä ja unia ♥