Tammikuu

Aloitin viikko sitten työharjoittelun ja musta tuntuu, että tää viikonloppu on ollu aivan liian lyhyt. Päivät on pitkiä, luokka haastava ja muutto painaa ankarasti päälle. Aloitin tänään Jaken juna-asemalle saateltuani pakkaamisen ja oon ihan ymmälläni, miten yllättävän paljon kampetta tämäkin 17 neliön huone on onnistunut yhden ja puolen vuoden aikana nielemään!

1. Kävin ennen harjoittelua paljon baareissa ja pidin hauskaa kavereiden kans. 2. Anriikalla ja Hennalla oli yhteissyndet, joita juhlittiin moneen otteeseen. Tein niille hurjan hienon kortin :D

3. Tein Anriikan kanssa sushia - liikaa. Onneks kavereille maistui! 4. Ostin itselleni Glitteristä kauakorukellon, jonka kansi aukeaa. Arvatkaa, miten teatraalisesti otan tuon esiin ku joku kysyy kelloa... 

Harmittaa, kun ne oo ehtiny kirjottaa tänne juuri mitään. Oon vaan yksinkertaisesti niin kiireinen ja työntäyteinen. Tässä kuvakollaasia lisätessäni jouduin hetken miettimään, miten sen yleensä teen - olin unohtanut. :D 

Ens viikolla olis tarkoitus pitää yhteensä 6 x 45 min tunteja pareittain, saada niihin ohjausta, seurata kaikkiin pohjatunnit plus kolme muuta parituntia muilta luokilta. Ai niin ja ainedidaktikon ohjaus. Niin ja suunnitella tulevia yksin pidettäviä tunteja (äikkä, tekstiili ja uskonto, täältä tullaan...) mahdollisimman pitkälle. Torstaina saan toivon mukaan uuteen kämppään avaimet ja aloitan muutto-operaation pyyhkimällä edellisen asukkaan tomut pois nurkista sekä raijaamalla sitikalla ekat lastit irtaimistoa. Uusi elämä, täältä mää tuun kunhan kerkiän!

Puhtaalta pöydältä

Niin. Puhtaalta pöydältä tulen syömään aamiaiseni kahden viikon päästä. Viime viikolla sain PSOASilta kännykkään tekstiviestin asuntotarjouksesta. Ajattelin et se on liian kallis, enkä ajatellut sitä sen enempää.

Maanantaina soitin asuntotoimistoon ja sanoin, etten ota tarjousta vastaan. Silti kysyin, mitä kaikkea vuokraan sisältyisikään. Siinä on netti, siinä on vesi ja sähkökin.  Sisko asuu 300 metrin päässä ja ennen kaikkea se asunto olisi minun.

Tiistaina kävin tsekkaamassa asunnon ihan uteliaisuudesta. Se oli ihana, minulle sopiva. Naisille ja miehille on omat saunat, pesutuvassa ei ole jälkeäkään kusiaisista. Olin täpinöissäni ja menin Anskun kanssa sen luo tutkimaan kaikkia niitä tavaroita, joita voisin saada tulevaan kotiini.

Takaisin nykyiseen kämppään tultuani aloin kuitenkin epäillä, miten kestän asua yksin. En oo vielä koskaan asunut ihan täysin omillani, ja ajatus hiljaisesta keittiöstä ja muiden asukkaiden läsnäolon puuttuminen alkoi pelottaa. Mieleen tulvi kaikki ihanat muistot tästä paikasta ja tunsin olevani kotona. Keskustelin illalla kaikkien neuvonantajieni kanssa ja menin nukkumaan jännityksestä täristen (osittain myös kylmästä, sillä kuumavesipullo auttoi heti).

Keskiviikkoaamuna herättyäni soitin äipälle. Informaation vaihto hoitajaäitini kanssa oli äärimmäisen tehokasta, sillä mami oli kahvitauolla ja kesken puhelun (ja varmaan kahvinkin) se huikattiin jo takaisin hommiin. Saimme kuitenkin tärkeimmät asiat sanottua. Äiti oli innoissaan, minä kerroin empiväni. Äiti sanoi taikasanat: "Nyt olet kuule rohkea ja otat sen!" Se vetosi. Lupasin itselleni vuoden vaihtuessa päästäväni irti peloistani, ja yksi niistä on yksinäisyyden pelko.

Puhelun jälkeen menin keittiöön ja katselin tiskialtaita, jotka olivat täynnä likaisia tiskejä. Yksikään astia ei ollut minun. Menin vessaan ja katsoin pytyssä olevia jarrujälkiä. Nekään eivät olleet minun. Ne katsovat minua kuitenkin päivittäin silmästä silmään, odottaen, että minä pesisin ja puhdistaisin.

Iltapäivällä soitin PSOASille ja sanoin "tahdon".

Hoidin kaikki paperihommat jo tänään, ostin itselleni kattilat ja veitset ja tärisen edelleen. Nyt en enää malta odottaa, että ne 36,2 m² olis lopultakin minun! Ja se puhdas pöytä...

Fiilistellään

Koulu alkoi keskiviikkona. Ainut kurssi, joka tällä hetkellä pyörii (ja jonka luentoja ei ole peruttu) on musiikkia, tarkemmin sanottuna harjoitellaan bändisoitinten soittamista ja sen opettamista. Oon oppinut soittamaan rummuilla perusbiitin lisäksi humppakomppia, junakomppia ja vähän fillejäkin. Bassonkin varteen olen päässyt. Oon aika innoissani tuosta hommasta, haluttais opiskella tuota lisääkin. Ja soittaa ihan sikana. Nyt on vasemmassa nimettömässä ihonalainen verenpurkauma kaikesta kitaransoitosta... :3

Ens viikolla on yks tuollainen musiikin "luento"sessio, pianotunti ja harjoitteluinfo. Rankkaa, rankkaa. Aivan mahtavaa aloittaa koulu tällä lailla hiljalleen! Seuraavaksi onkin harjoittelu isolla rytinällä. En tajua, miten voin jaksaa alkaa heräämään taas ennen seitsemää, nyt tekee tiukkaa hertätä puol yhdeltätoistakin...

Nyt jatkan fiilistelyäni pikkuruisen punkkupullon kanssa ja kuuntelen paljon levyjä. Hyvää lomaa, minä!

UUS

Jees, vuosi 2012 meni. Se ei todellakaan ollu elämäni parhaimmistoa, mutta ei ollu ihan surkeakaan loppujen lopuksi. Onneks siitä kuitenki päästiin, olisin valmis vastaanottamaan jotain paljon parempaa nyt, kiitos.

Eilen piti olla eka luento, mut se skippaantuikin. Luojan kiitos, tulin nimittäin edeltävänä yönä Turusta kahden maissa kotiin ja simahdinkin sitte ku Ruusunen, enkä noussut ennen yhtätoista seuraavana aamuna. Senkin jälkeen ekat tunnit oli vietävän hitaita. Sain viimeisen koulutyön mediakasvatuksen kurssille valmiiks, vaihdoin petivaatteet ja siivosin muutenki paljon. Niin ja kokkasin kämppiksen kans poronkäristystä. Se maistui nepalilaisvahvistukselle hyvin, varsinkin perunamuusi oli kuulemma hyvää. Jes, suomalainen ruoka ei oo siis ihan surkeeta!

Joo. Vaahtoan sitte joskus taas jostain, nyt voisin vaahdota meidän uudesta perheenjäsenestä, joka asuu Keminmaassa:

Mää niin haluan mennä jo Keminmaahan ja paijata tuota rakasta! ♥

Kultakutrin päiväkirja

Nyt mä sen sain aikaan, nimittäin erään anonyymin kauan sitten pyytämän hiuspostauksen! Anteeksi sinä, kun mulla meni niin kauan tähän, mutta halusin et kuvat ois kivoja ja niiden tekemiseen on näinä talven pimeinä aikoina mennyt aikaa. Mut tässä ne nyt on :)

Mua ärsytti nuorempana se, kun missään nuorille tai naisille suunnatuissa lehdissä ei ollut vinkkejä kiharoille hiuksille. Aina vaan suoraa, suoraa ja suoraa, mutta jos joskus oli eksynyt kiharaa, oli nekin feikit ja vaan... kiharat. Olen siis joutunut käyttämään luovuuttani ja saanut paljon kampaajilta vinkkejä. Olen kokeillut otsista, lyhyttä ja pitkää sekä värjännyt hiuksiani niin raidoilla kuin koko päähänkin. Nykyään värjään itse siskojen avustuksella kotona juurikasvua noin kahden kuukauden välein. Niin ja kampaajalla käyn ehkä kerran vuodessa keskimäärin. Vois käydä useamminkin, hehheh... mut se on sitten melkein aina satkun keikka.

Tässä kuva minusta mun normipäivähiuksilla. Ne on pesty, harjattu, mömmötetty, annettu kuivua yön yli ja aamulla niitä on kiharrettu tikkukihartimella. Jos haluat tuosta välineestä lukea lisää, klikkaa tästä!

Mun normaali hiustenlaittorutiini on tosiaan yllä olevassa kappaleessa karkeasti kuvattu. Pesen mun hiuksiani ihan normaaleilla markettishampoilla ja hoitoaineilla. Tähän päähän menee niin järkyttävät määrät mömmöjä, että mun kukkaro ei kestäis kampaamotuotteilla läträämistä. Tai no läträänhän mä, nimittäin hiuksiin jätettävillä hoitoaineilla! Ne on kiharoiden kanssa kaiken A ja O, sillä nää on ihan koppuraa ilman niitä (ja joskus niiden kanssakin. Pitäis vissiin mennä kampaajalle trimmaamaan tätä pörröä...).

Kollaasissa vasemmalla: Hiuksiin jätettävä Cutrinin hoitoaine, Loreal Studio -sarjan kiharoiden virkistäjävaahto, jota ei Suomen marketeista saa (prkl) sekä Schwarzkopfin BlondMe-kiiltosuihke. Oikealla edellisen kanssa saman lafkan BonaCure-sarjan hiuksiin jätettävä latvasuoja, joka tuoksuu ihan taivaalliselle ♥ Näitä mömmöjä siis laitan märkiin hiuksiin ja annan niiden tehdä taikansa ihan itse!

Kiharat pysyy hyvänä yhden päivän. Seuraavana päivänä ne on yön jäljiltä niin pörröt, että ne on laitettava jotenkin kiinni. Joskus on poikkeuspäiviä, mutta yleensä mulla on joka toinen päivä hiukset auki, joka toinen ne on nutturalla.

Perus hätänuttura.

Joskus teen ranskanletit, ne on kivat ja helpot, kun ei aamulla tartte hiuksia laittaa.

Toisinaan kyllästyn kiharoihin ja haluan säväyttää ihmisiä suoristamalla kuontaloni. En tee sitä usein, sillä projekti saattaa parhaimmillaan viedä 1 ½ tuntia. Ite oon kehittynyt siinä niin käteväksi, et siihen menee jopa vain puoli tuntia itse väkertäessäni! Suorat hiukset kestää tasan niin kauan kuin niitä ei kastele, eli pari päivää. Mömmöinä käytän hiusvahaa ja lakkaa. (Ei, en käytä lämpösuojaa, hähhähää. Omatpahan on hiukseni!) Ostin kesällä itselleni Babylissin suoristusraudan, joka toimii mun satunnaisella käytöllä varmaan useamman vuoden.

WorkInProgress

Haha, tätä oli hauska tehdä! Haluatko kysyä jotakin kiharoista? No kysy pois! 

P.S. Ette arvaa oikeasti, miten vaikeaa on ottaa itse kuvaa omasta takaraivosta. Haluan siksi näyttää nutturakuvaan käytettyä valaistus- ja kamerajalustaviritelmääni, joita harrastan usein blogikuvia ottaessani:

Maailma jatkuu ja Sannan randomjoulufaktoja

Täytyy myöntää, että kyllä mää vähän sitä maailmanloppua pelkäsin. Aamulla herätessäni huomasin päivän olevan aivan samanlainen kuin muutama edeltäjänsä ja menin töihin normifiiliksillä. Tuntui, et koko Suomi ois ollu meidän kaupassa! Noh, ainaki se yhdeksän tuntia meni nopeasti kun oli tekemistä.

Huomenna voi sanoa, että joulu on ylihuomenna. Mitä, vasta siihen oli yli viikko aikaa?? Vois vähän fiilistellä joulua vielä vähän lisää, sillä se ei peruunnu tänäkään vuonna. Tässä siis faktoja minun ja joulun suhteesta:


- Selvitin totuuden joulupukista ja meidän perheessä tehtävää suorittavan tyypin henkilön hienolla deduktiivisella päättelyketjulla ja olin riemuissani ratkaistessani niin hienon mysteerin. En ollu lainkaan pettynyt, ainoastaan innoissani niin hienosta jekusta :D

- Työasuuni kuuluu tonttulakki.

- Joulukinkun kanssa on oltava Valkosipuli-Matin valkosipulimajoneesia. Äiti oli löytäny Matin tänään kaupoilta ja ostanu heti kaks purkkia. Arvatkaa, heitettiinkö minä ja Minna ylävitoset kun kuultiin asiasta!

- En tuntenut ennen joululaulua On hanget korkeat nietokset muuten kuin nimeltä. Nyt osaan soittaa kappaleen hienosti pianolla :) Lempparijoululauluksi mainittakoon Finntrion Tonttu:

- Oon ostanu tänä vuonna jo aika monta lahjaa ittelleni. Mainitaan niistä suklaa, yöpaita ja neljä leffalippua....

Olin vissiin viime jouluna intsinä paketeista...

Ai niin, seuraavaksi tulee se hiuspostaus, nyt on tarpeeks kuviaki! :D

Challenge accepted part entiiä

Mulla meni hermot tän kuvahaasteen kanssa. Toistaisin liikaa samoja ihmisiä, tilanteita ja kuvia, ei niissä ois mitään mielenkiintoista. Nuo aiheetkin toistaa itteään todella pahasti. Siksi päätinkin soveltaa ja nappailla teille kaikkein parhaimmat palat!

Day 19: A picture and a letter (Tää ei ois parempaan aikaan voinutkaan tulla!)

Kuva täältä

Rakas joulupukki,

minun huone on täynnä tavaraa, joten sitä ei tartte niin paljon tuoda. Haluaisin kuitenkin sellaisia hyvin järkeviä tavaroita, kuten pyöräilykypärän ja kattilan. Kattilan koon saat itse päättää. Ehkä semmonen pieni teflonkasari sekä ihan normikokoinen peruskattila olis kaikkein parhaimmat. 

Uusi puhelinkin olis ihan kiva. Ostin itelleni vuosi sitten Nokia 500, ja se on jättänyt mut todella kylmäksi. Milloin kamera ei toimi (lue: kamera ei toimi koskaan), milloin taas puhelinluettelo. Olisi kivaa saada sellanen puhelin, joka todella toimisi. Ois hauskaa, jos siinä ois se kamera, että saisin lähettää joskus hauskoja kuvaviestejä. Niin ja netti, että voin tarkistaa aina bussipysäkillä Koskilinjojen perävalot nähdessäni, millon seuraava bussi tulee.

Jos vielä jotain haluat minulle tuoda, niin tuo rutkasti hyvää mieltä. Semmoista, että ei pahemmin haittais, vaikka pakkasta ois 25 astetta tai koulutehtäviä liikaa.

Niin ja jos voisit vielä yhden palveluksen tehdä. Voisitko viedä paljon suukkoja ja halauksia Englantiin kahdelle suloiselle lapselle sekä Erikalle ja Kalille. Ja Vaasaan Elisalle sekä Saksaan Steffille. Rutista niitä niin, että tuntuu, miten mulla on niitä ikävä.

Iloisin terveisin,

Sanna