Samanlainen

Joulu on kohta, se tuntuu välillä myös kasvavana ja älyttömänä kiireenä: käy töissä, tee kouluhommat loppuun ja muista vierailla pikkujouluissa. Mielenkiintoista, hyödyllistä ja mukavaa kaikki, mutta mehut tuntuu loppuvan. Siksi tulin vapaaviikonlopuksi mamman hoiviin. Väinö tulee koko ajan mun viekkuun ja kaikkuun ja vaatii huomiota - eikä se taatusti jää ilman. ♥

Olin torstaina ihan finaalissa: liian lyhyet yöunet, stressi ja kiire. Lyödäänpä päälle kahdeksan tunnin työvuoro. Piippailin tavaroita ja jaksoin hymyillä, sillä tiedossa oli kuviksen sivuaineen pikkujoulut (jotka oli muuten aivan sairaan huikeen mielettömän kivat!!).

Loppupäivästä kassalle purjehti äiti pienen poikalapsen kanssa. Pojalta löytyi ikää varmaankin neljän vuoden verran ja sillä oli päässä joku hassu lasten pipo. Pipon alta, korvien takaa pilkahti molemmin puolin vaaleaakin vaaleammat pienet kiharasuortuvat. Mieleeni tulvahti oma nelivuotisuuteni ja se, miten kuulin monesti erinäisten kassatätien suusta seuraavan lauseen:

- Voi ku sulla onkin ihanat kiharat! Ai että! Vaihdettaiskos hiuksia?

Järkytyin aina tuosta kommentista. Saamari, minä sinun lättätukkaa halua, ajattelin. Anna mun ja mun hiusten olla.

Nyt ymmärsin niitä emäntiä, onhan pikkuinen lapsi kiharoineen hyvin hurmaava näky. Lapset kaupan kassalla ovat muutenkin virkistäviä, kun he tarkkailevat kauppaa ja koko maailmaa niin uteliaina ja tuntevat kaikki pettymyksen tunteet niin raakoina ja viiltävinä itkiessään, kun äidit kieltäytyvät ostamasta leluja tai karkkeja. Tai sitten ne moikkaavat ja tapittavat ja ovat vaan suloisia, niin kuin tämä kiharainen kaveri tässä minun kassallani: tapitti tiiviisti mutta huolettomasti, miten hommiani tein.

Minulla oli tuona päivänä hiukset auki ja erityisen kiharalla, joten sanoin pojalle:

- Meillä näyttäis olevan samanlaiset hiukset. Sulla pilkistää tosi ihanat kiharat tuolta pipon alta!

Poika ei sanonut mitään, mutta jatkoi tuijottamistani. Sen pää kallisteli puolelta toiselle hennosti, pieni suu kaartui hieman hämmentyneeseen mutta onnelliseen hymyyn. Huomautukseni näytti olevan pojalle mieleen.

Jatkoin hommiani ja vilkaisin poikaa tuon tuosta. Hän seisoi paikallaan edelleen tuijottaen minua. Hymyilin takaisin ja piippailin menemään. Kun kolmannen kerran vilkaisin poikaa, poika nosti kätensä, otti piponsa pois päästä ja paljasti maailman vaaleimmat pipon litistämät enkelikiharansa ja hymyili. Minäkin aloin hymyillä, ja se hymy jäi päälle koko loppuillaksi.



Kyllä lajitoverit toisensa tunnistavat. Eikä siihen tarvita sanoja.

Kultakutrin päiväkirja

Nyt mä sen sain aikaan, nimittäin erään anonyymin kauan sitten pyytämän hiuspostauksen! Anteeksi sinä, kun mulla meni niin kauan tähän, mutta halusin et kuvat ois kivoja ja niiden tekemiseen on näinä talven pimeinä aikoina mennyt aikaa. Mut tässä ne nyt on :)

Mua ärsytti nuorempana se, kun missään nuorille tai naisille suunnatuissa lehdissä ei ollut vinkkejä kiharoille hiuksille. Aina vaan suoraa, suoraa ja suoraa, mutta jos joskus oli eksynyt kiharaa, oli nekin feikit ja vaan... kiharat. Olen siis joutunut käyttämään luovuuttani ja saanut paljon kampaajilta vinkkejä. Olen kokeillut otsista, lyhyttä ja pitkää sekä värjännyt hiuksiani niin raidoilla kuin koko päähänkin. Nykyään värjään itse siskojen avustuksella kotona juurikasvua noin kahden kuukauden välein. Niin ja kampaajalla käyn ehkä kerran vuodessa keskimäärin. Vois käydä useamminkin, hehheh... mut se on sitten melkein aina satkun keikka.

Tässä kuva minusta mun normipäivähiuksilla. Ne on pesty, harjattu, mömmötetty, annettu kuivua yön yli ja aamulla niitä on kiharrettu tikkukihartimella. Jos haluat tuosta välineestä lukea lisää, klikkaa tästä!

Mun normaali hiustenlaittorutiini on tosiaan yllä olevassa kappaleessa karkeasti kuvattu. Pesen mun hiuksiani ihan normaaleilla markettishampoilla ja hoitoaineilla. Tähän päähän menee niin järkyttävät määrät mömmöjä, että mun kukkaro ei kestäis kampaamotuotteilla läträämistä. Tai no läträänhän mä, nimittäin hiuksiin jätettävillä hoitoaineilla! Ne on kiharoiden kanssa kaiken A ja O, sillä nää on ihan koppuraa ilman niitä (ja joskus niiden kanssakin. Pitäis vissiin mennä kampaajalle trimmaamaan tätä pörröä...).

Kollaasissa vasemmalla: Hiuksiin jätettävä Cutrinin hoitoaine, Loreal Studio -sarjan kiharoiden virkistäjävaahto, jota ei Suomen marketeista saa (prkl) sekä Schwarzkopfin BlondMe-kiiltosuihke. Oikealla edellisen kanssa saman lafkan BonaCure-sarjan hiuksiin jätettävä latvasuoja, joka tuoksuu ihan taivaalliselle ♥ Näitä mömmöjä siis laitan märkiin hiuksiin ja annan niiden tehdä taikansa ihan itse!

Kiharat pysyy hyvänä yhden päivän. Seuraavana päivänä ne on yön jäljiltä niin pörröt, että ne on laitettava jotenkin kiinni. Joskus on poikkeuspäiviä, mutta yleensä mulla on joka toinen päivä hiukset auki, joka toinen ne on nutturalla.

Perus hätänuttura.

Joskus teen ranskanletit, ne on kivat ja helpot, kun ei aamulla tartte hiuksia laittaa.

Toisinaan kyllästyn kiharoihin ja haluan säväyttää ihmisiä suoristamalla kuontaloni. En tee sitä usein, sillä projekti saattaa parhaimmillaan viedä 1 ½ tuntia. Ite oon kehittynyt siinä niin käteväksi, et siihen menee jopa vain puoli tuntia itse väkertäessäni! Suorat hiukset kestää tasan niin kauan kuin niitä ei kastele, eli pari päivää. Mömmöinä käytän hiusvahaa ja lakkaa. (Ei, en käytä lämpösuojaa, hähhähää. Omatpahan on hiukseni!) Ostin kesällä itselleni Babylissin suoristusraudan, joka toimii mun satunnaisella käytöllä varmaan useamman vuoden.

WorkInProgress

Haha, tätä oli hauska tehdä! Haluatko kysyä jotakin kiharoista? No kysy pois! 

P.S. Ette arvaa oikeasti, miten vaikeaa on ottaa itse kuvaa omasta takaraivosta. Haluan siksi näyttää nutturakuvaan käytettyä valaistus- ja kamerajalustaviritelmääni, joita harrastan usein blogikuvia ottaessani: