Hyvä keikka ja syksyn ensimmäiset kynttilät

Eilen oli tosi hyvä päivä. Sain tietää, että pääsen Turkuun noin viikoksi, kun työt antaa myöten. Ja että ne työt ei lopukaan vielä. Kotiin tulin hymyillen, pakkasin kamppeita Keminmaa-reissua varten ja istuin koneella. Juttelin Jaken kanssa ja kiirehdin telkkarin ääreen, sillä sieltä tuli kerrankin hyvää ohjelmaa: PMMP:n livetaltiointi Akun Tehtaalta vuodelta 2009.

Sytytin itselleni elokuun ensimmäiset kynttilät, ja niin elokuun pimeä ilta oli aivan ihana. Vedin huovan leukaan asti ja lauloin mukana ihan hiljaa. Sydän pamppaili, kun kuuntelin kunnolla laulunsanoja kappaleista, joita en ollut aiemmin juurikaan kuunnellut ja ihastuin entistä väkevämmin sellaisiin biiseihin kuin Kovemmat kädet, Taiteilia ja Niina. Ja niihin vanhempiinkin rakkaisiin.

(Milloin mä aloin tykätä PMMP:stä? Rusketusraitojen aikaan ne vaan ärsytti mua. En ottanu niitä koskaan tosissaan. Eräänä päivänä kuitenkin ostin Lautturi-albumin ja se on mun aarre tänäkin päivänä. Varmaan paras levy, jonka omistan.)

Menin nukkumaan hehkuen. Niillä naisilla on jännä vaikutus muhun: tulee inspiroitunut, vahva ja rakastava olo. Taidan joutua ostamaan keikkalipun Teatrialle lokakuuta varten. Ja vielä joskus hommaan sen LP-kokoelmankin.

Nyt täytyis kiitää töihin, järjen riistot (kröhm, siis arjen säästöt...) kutsuu. Illalla otan Pälvin kyytiin ja ajan kotikotiin kattoon, miten äiti voi ja miten Väinö hoitaa sitä (äitin jalka on leikattu ja Väinö kuulemma seuraa äitiä koko ajan - jopa vessaan - ja makaa sen vierellä. Onko mitään yhtä suloista?) Hyvää viikonloppua kaikille! ♥

Siellä siellä se Väinö on

Joulukuussa 2012 tapahtui jotain, mitä ei koskaan meidän perheessä olisi uskottu tapahtuvan: meille tuli koira. Äiti on aina ollut karvakamuille allerginen ja vaikka me lapsina kuinka oltiin haaveiltu kaikista eläimistä hevosista koiriin ja kaneihin, ei meille moisia otettu. Lopulta Minna sanoi, että sen koulukaverin koira saisi sekaroituisia pentuja ja että sen vieroittaminen sattuisi hienosti Minnan joululoman aikoihin. Äiti oli innostunut, mutta iskää piti taivutella. Iskäkin heltyi, kun vieraillessaan koirien luona yksi pennuista nukahti sen syliin. :3

Sitten se tuli: pieni karvapallo, Väinö nimeltään, joka pissasi ja kakkasi joka paikkaan. Ja puri ihan kaikkea neulanterävillä hampaillaan. Ja samalla se oli maailman kaunein ja suloisin olento koko maailmassa. Takaraivossa muhi kuitenkin pelon pieni siemen: mitä jos äidin allergia nostaa päätään tämänkin koiran kohdalla?

"Yes, this is dog!"

Yli puoli vuotta on mennyt eikä äiti ole saanut allergiaoireita. Väinöstä on tullut vakituinen perheenjäsen. En osaisi ajatella meidän perhettä ja kotia ilman Väinöä. On ollut erittäin hämmentävää, riipivää ja ihanaa huomata, miten eläimeen voi kiintyä näin kovasti.

En ole aiemmin ymmärtänyt tällaista ihmisen ja eläimen välistä suhdetta. Olen aina pitänyt eläimistä, mutta en ole koskaan käsittänyt sitä, miten hirvittävän tärkeä eläimestä tulee. Väinöstä on tullut minulle äärettömän tärkeä kaveri, eikä maailmassa ole montaa yhtä ihanaa juttua kuin Väinön silittäminen ja kasvojen painaminen sen pehmeää turkkia vasten. Onneksi meille on tämmöinen karvaturri tullut eikä siitä ole tarvinnut luopua!

Koska kokemukseni eläinten kanssa eivät ole olleet niin jokapäiväisiä, olen jopa pelännyt joskus vähän isompia haukkuvia koiria. Näin ei ole onneksi enää; kaikki koirat ovat mielestäni nykyään enemmän tai vähemmän söpöjä ja haluaisin olla niiden kaikkien kaveri! :D

Siinä siinä meidän Väinö on! ♥

Arjen säästö = järjen riisto

Tiedän, mitä tarkoittaa sanonta "tehdä töitä niska limassa". Tule jo viikonloppu!!!

Ei mulla muuta, mo.

Tämä voi olla koko elämämme ihanin päivä, ajetaan hiljempaa

Ajeltiin kerran kohti kotia ja juteltiin Jaken kanssa niitä näitä. Jake näki linja-auton, jossa luki Hailuoto ja mainitsi siitä. Silloin mulla välähti: lähdetään Qstockin jälkeen päiväksi Hailuotoon makoilemaan rantahiekalle ja uimaan! Koska oltiin festareilla (lähes) selvinä, ei melko aikainen herätys ja matkailu kuumassa autossa olleet ylitsepääsemättömän tukalia juttuja.

Huokailin ääneen, kun päästiin Riutunkarin satamaan, sielläkin oli jo niin kaunista. Jouduttiin odottelemaan seuraavaa lauttaa puolitoista tuntia, mutta se meni kuin siivillä näissä maisemissa aurinkoa ottaen. Tutkailtiin myös Hailuodon karttaa ja löydettiin muutama jännä paikka, tässä niistä yksi:

Sitten päästiin siihen lauttaan jihuu! Lautan jälkeen ajettiin puoli tuntia saaren toiselle puolen ja tultiin punaisten mökkien luo. Kysyttiin matkamuistomyymälästä uimarannan sijaintia ja meidät ohjeistettiin pienen matkan päähän pitkospuiden alkuun.

Sitten me nähtiin tämä maisema:

Lämmintä oli lähemmäs +30 astetta, tuulimyllyt olivat tyynellä säällä hiljaa ja taivas oli avara ja kevyt. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, etelässä päin näkyi paksuja pilviä ja ukkonen jyrähteli. Kuuro kiersi saaren ja me saimme nauttia helteestä kaikessa rauhassa yllättävän hiljaisella rannalla. 

Ajattelen tuota päivää yhä vain. Ja aina mua alkaa hymyilyttää, miltei itkettää. Mulla on Jakea nyt kova ikävä ja tuota ihanaa päivää, kun saatiin vaan olla eikä ollut kiire minnekään. Onneksi nautin joka hetkestä täysillä, en hukannut yhtä ainutta hetkeä tai henkäystä. 

♥

Kuvakatsaus Qstockiin!

Jääny näemmä tämä blogin pitäminen vähemmälle huomiolle, hups. Syy on hyvä: on ollu paljon kivaa tekemistä, joten koneelle ei vaan oo ollut aikaa. Näin sen pitäs normaalistikin olla, mutta aina ei oo kesä ja ihanan aurinkoinen ja kuuma sää. Harmi.

Tosiaan, postausideoita on päässäni jo monta, mutta toteutanpa tästä yhden. Kohta kaksi viikkoa takaperin oli Qstock Oulun Kuusisaaressa ja minä ja Jake mentiin festaileen kahdeksi päiväksi alueen sisäpuolelle. Meillä oli tosi hauskaa, bändit oli huippuhyviä ja sää helli meitä ihanasti. Tässä kuvailua ilman sanoja:

Homman aloitti Karjalaisen J. J. oli ihana!

PMMP oli kans ihana. Mua harmittaa kovin kun ne lopettaa. Veikkaan et niin 

meinaa muitakin, siks kaikki rokkaskin ihan täysiä!

Festariseura :3

Jake oli festarieläin >:)

Uutta ja upeaa oli festari-Sale, eli rekan kontissa sijaitseva minikauppa, joka myi kaikkea tarpeellista festarikamaa ja vähän muutakin. Aivan nerokasta! Haettiin tuolta vaa pätkikset ihan muodon vuoksi.

Odotettiin Eppuja tunti eturivin liepeillä hengaillen.

Eppu Normaali ja encorena Hipit rautaa. Konfetit oli ihania!

Homman huippuna HIM ja ilotulitus.

Nuo päivät oli aivan huippuja. Koko viikonlopun kruunasi se sunnuntai, josta kerron teille seuraavaksi. :)

Smoothie mangosta ja banaanista

Jake tuli sunnuntaina tänne ja ilmoitti haluavansa nautiskella smoothie-aamupaloista. En vastustellut tätä ideaa, sillä tykkään smoothieista kovasti. Olin aiemmin jumittanut ainaiseen lemppariini, mansikka-banaani-maito -hässäkkään, mutta heti maanantaina syntyi uusi lemppari, joka passaa niin aamupalaksi, välipalaksi kuin vaikka jälkkäriksikin.

Tarvitset pussillisen pakastettuja mangokuutioita, banaanin, luonnonjugurttia sekä tarpeen mukaan jotain makeuttajaa. Tässä tapauksessa käytimme kaapin perällä lojunutta agave-siirappia.

Ennen sekoittamista lisäsin spontaaniuspuuskissani joukkoon kookoshiutaleita, mikä osoittautui menestykseksi...

Kaada laseihin ja koristele, jos ehdit - tää on niiiiiiiin hyvää! 

Tytöt tuli kylään

En oo lapsuuden jälkeen juuri juhlinu mun synttäreitä mitenkään, ellei perus mummutajapapatkahville-kestejä lasketa. Viime torstaina mun luokkakavereita ja Sankku ja Sussu tuli kahvittelemaan. Se oli ihana päivä. Fannin piti tulla lauantaina varjokahveille, mut lopulta meitä olikin kasassa köörillinen terassille ja Kaarleen lähtijöitä!

Sussu toi mulle lahjaks skumppaa, ja se oli hyvää... (:

♥

Tanssijalat - mulla tosi turvonneet jo.

Tällasia ylläri-iltoja on ihan liian harvoin. Ne on niin ihania: on upeaa tanssia myöhään yöhön hyvässä seurassa ja unohtaa täysin, että seuraava päivä on työpäivä. Töissä olin sunnuntaina erittäin väsynyt, mutta silti huippuhyvällä mielellä.

Pulloon ei pitäs luottaa, mutta kyllä mä tuohon yhteen randomsiiderikorkkiin luotan.