Tänään olikin aivan hyvä päivä

Nukuin pitkään, eikä herätyskello herättänyt.

Sain harjoitteluraportin valmiiks, jee! Ei menny ku pari kuukautta.

Olin pyjamissa, kunnes piti mennä tanssitunnille. Oli hitsin hyvä meininki, 

lepäsin ja rehkin samanaikaisesti.

Jälkeenpäin menin Anriikalle. Syötiin _tosi_terveellistä_ ruokaa 

(eli pekonipastaa) ja katottiin,

kun tähdet tanssi. Saatettiin itekki tanssia ihan vähän.

Ja sokerina pohjalla: sain viime yönä valmiiksi videokoosteen Maltalta. 

Tätä on kuulkaa tehty sydämellä! 

...haluttais takasin viime kesään. ♥

Syksyhommat

Kävin mettässä

Ihastelin muotoja, värejä, rakennetta

Meikä on kandi, jee!

Siksi kutsuin vieraita ja tein Minnan kans kakkuja

Käytin tätä ronttia aamulenkillä. Kolme sekuntia tämän kuvan jälkeen se 

rimpuili ittensä pannasta pois ja alkoi liehakoimaan.

Ajattelen joskus näin suuria.

"Pihalla kuin Tampaxin naru"

... sanoi joku radiojuontaja, kun myönsi, ettei tuntenut kesän ultimaattisia hittibiisejä. En minäkään niitä tuntenut, saatika Oulun uusia bussireittejä, luentosaleja tämän päivän luennoille ja lastentanssille (kyllä, nyt polkaistaan esi- ja alkuopetuksen sivuaine käyntiin!) taikka 4G-käsitettä. Nyt tiedän jo hieman enemmän; alan orientoitua tulevaan lukukauteen nenä täynnä räkää, laukussa yskänlääkkeet ja pullollinen Hyvää päivää. Jospa tästä kehkeytyisi vielä sellainen.

Päivän tavoitteina on saada ruokaa, uusi puhelin ja päästä  vähän kärryille. Heti kun pääsin täällä yliopistolla tietokoneen ja netin ääreen, hommat helpottuivat huomattavasti. Minulle selvisi sekin, että tulevana sunnuntaina alkaa sekä Oulu-opiston että korkeakoululiikunnan itämaisen tanssin ryhmät, mukavasti järjestävät ne peräkkäin samassa tanssisalissa. Ja minä ilmoittauduin molempiin ryhmiin, nyt on siis tiedossa kolmen tunnin tanssisessiot joka sunnuntai ensi vuoden toukokuuhun saakka. Minä nautin, varsinkin kun mulla odottaa uusi kolikkovyökin kasissa.

Nyt meitsi lähtee metsästämään apetta, saa nähdä oonko liian nirso tuolle lipastoruualle... Bai bai!

P.S. Ostin tänään sellaset jumppa/rokkitossut, millaisia käytin päiväkerhossa n. 20 vuotta sitten. Musta ei tuu ikinä aikuista.

Meidän reissu alkaa olla jo ehtoopuolella, enkä oo näköjään kauheasti postauksia aikaan saanut. Eipä tuo haittaa, oon keskittynyt elämään hetkessä. Nautin siitä, miten päivät ovat sulautuneet toisiinsa niin, etten enää tiedä edes monesko päivä kuuta on meneillään. Viikonpäivät sentään tajuan, sillä tottakai ihminen vapaita viikonloppuja odottaa!

Oltiin eilen katselemassa auringonlaskua Għajn Tuffieħalla. Meillä oli eväänä maailman parasta kasvispizzaa ja oltiin. Otettiin pari valokuvaa ja mä maalasin. Sitten katsottiin, miten hehkuvan punainen pallo katosi horisontin taakse kaikessa hiljaisuudessa. Se oli maagista. Paras turistikokemus, ilmainen, mutta silti kallein.

Potilaana

Välillä pitää kovimmankin reissaajan levätä, etenkin silloin kun flunssa iskee. Käytiin Mirvan kanssa viime sunnuntaina Sisiliassa ja käytiin kurkistelemassa Etnan kraatereita. Kahden kilometrin korkeudessa tuuli oli suhteellisen navakka, minkä vuoksi sitten taisin itseni palelluttaa. Nyt hikoilen kämpillä kuin pieni porsas ja toivon, että huomenna olo olisi jo parempi. Onneksi Mirkku kävi kaupassa ja toi minulle kotiin tultuaan vuoteeseen lohkotun appelsiinin. :)


Viime viikonloppu oli pitkä sellainen, sillä oltiin vapaalla vielä eilen. Perjantaina mentiin heti töiden jälkeen kotirannalle päiväunille ja herättyämme katseltiin laineilla keinuvia veneitä. Huokailtiin kateellisina lähtöä tekevälle seurueelle ja haaveiltiin omasta veneestä. Kymmenen sekuntia myöhemmin tämä seurue huikkasi: "Girls, you wanna join us?" Kolme poikaa, tytö ja viisikuukautinen rottweilerin pentu saivat äkkiä seurakseen kaksi tyttöä, joiden ei ollut vaikea hymyillä tuulen tuivertaessa tukkaa, oluen viilentäessä kättä ja suolaisten vesipisaroiden roiskuessa iholle.

Lauantaina matkattiin kauemmas Golden Baylle, jälleen uudelle hiekkarannalle. Siellä me vain makoiltiin, uitiin ja makoiltiin. Kotiin palattuani tajusin, etten ollut Suomessa ollut oikeasti vapaalla, nimittäin siten, etten koko ajan suorita ja vain ole. Tuntui hyvältä huomata, miten tärkeää lepo onkaan.

Sunnuntaina suuntasimme Sisiliaan. Heräsimme aamulla klo 4:00 ja näimme ensimmäisen torakan. Kiljuminen, vessan roskis ja puntari osoittautuivat aika hyödyttömiksi tappovälineiksi, joten kiipesimme turvaan sängylle laittautumaan ja siitä edeten aamupalalle ja minibussiin, joka vei meidät Marsan satamaan.

Kohti Taorminaa ja Sanna yläosattomissa (?)

 

Katamaraanissa katselimme laatuleffaa (Ice Princess, 12-vuotiaille tytöille suunnattu taitoluisteluleffa) kylmästä hytisten. Perillä lämpötila oli heti aamusta kolmenkymmenen tietämissä, mutta bussi oli onneksi juuri sopivasti ilmastoitu. Siellä me nuokuimme ja katselimme ikkunoista, miten Sisilia heräsi pilvien läpi siiloutuviin auringonsäteisiin.

Ensimmäinen pysäkkimme oli Taormina, kaunis pikkukaupunki saaren itärannikolla. Huokailimme veden sinisyyttä, kaupungin siisteyttä ja Etnan jylinää. Niin, satuimme tosiaan näkemään, miten Etna purkautui hiljaa; laavaa emme nähneet, mutta siitä nousevaa vesihöyryä kylläkin! Ostimme tuliaisia ja söimme ihanaa, ellei jopa parasta ja autenttisinta gelatoa. (Jos nyt huokaisit kateudesta, niin suosittelen Turun Hansassa sijaitsevaa Nuvolea, sieltä saa samanlaista!)

 

Taorminan pääkadulla

 

Public Gardens

Teatro antico di Taormina taustallaan purkautuva Etna

Taorminan jälkeen pysähdyimme hetkeksi Nicolosiin, pieneen tyypilliseen vuoristokylään, joka uinui hiljaa sunnuntai-iltapäivän kuumuudessa. Sen jälkeen bussimme lähti serpentiiniteitä pitkin ylös Etnan rinteitä niin kauas kuin bussilla vain pääsi. Oli huikeaa katsella 1,986 kilometrin korkeudesta alas usvan alla lepäävää kaupunkimaisemaa, vehreitä rinteitä ja mustaa laavakiveä. Tuuli oli huikea, se saattoi horjuttaa varomatonta kulkijaa harjanteilla. Olo oli voimaantunut, luottavainen. Kuin olisi voittanut.

 

 

Maanantaina oli tosiaan messy Monday ja me vietimme sen Cominon Blue Lagoonilla aurinkoa ottaen ja turkoosissa vedessä uiden. Veneretki otti koville, sillä siellä pauhasi musiikki liian kovalla ja kuljettajan jutut menivät jo liian levottomiksi. Rantaan päästyämme olimme onnellisia hitaasti hiljenevästä äänimaisemasta. Hetken aikaa tallusteltuamme Mirva katsoi taakseen hymyillen ja sanoi: "On ihanaa olla hiljaa." Niin se totta vie välillä onkin, varsinkin täällä Maltalla, kun ilotulituksia ammutaan vuorokauden ympäri ja musiikki pauhaa jatkuvasti.

Niin, nyt täällä podetaan flunssaa ja runsaan matkustelun aiheuttamaa väsymystä. Sekä sitä sivuoiretta, joka iskee aina ulkomailla sairastaessa, nimittäin koti-ikävää. Nyt reissua on jäljellä puolet eli kolme viikkoa ja soitin vasta tänään ensimmäistä kertaa äidille. Minä, mammantyttö, en ollut puhunut äidin kanssa kolmeen viikkoon! Melekoista. Sitä se Malta teettää. Ciao!

Kummallinen paikka tämä Malta...

Kirjoitin aikoinaan Briteissä tällaisen postauksen, jossa luettelin muutamia paikallisille itsestäänselvyykiä ja minulle oudolta tuntuvia asioita. Heti tänne saavuttuani koin jonkinlaisen kulttuurishokin ja näiden vajaan kolmen viikon aikana olen törmännyt jos jonkinmoisiin outouksiin.

Yksi kesyimmistä erikoisuuksista on se, että eri elintarvikkeille on omat kauppansa. Joistakin hieman isommista lähikaupoista toki voi löytää miltei kaiken tarpeellisen, mutta hinnat vaihtelevat tuotteittain hyvin paljon. Esimerkiksi vihanneskaupasta ostettuna puolikas (eli hervottoman kokoinen) vesimeloni maksoi 6,50 €, mutta tänään vierailimme juuri tuota samaista kauppaa vastapäätä olevalla tilalla, joka myy paikan päällä myös tuottamiaan hedelmiä ja vihanneksia. Siellä se puolikas vesimeloni maksaa 0,50 €. Jännää, miten paljon eroa vesimelonin kilohinnassa voikaan olla, kun se matkustaa 500 metriä...

 

meloonit.jpg

Ensimmäisinä päivinä ihmettelin autojen sisällä olevia pahveja ja folioita, jotka kimmelsivät tuulilasien takaa. Niiden on tarkoitus ilmeisesti heijastaa lämpöä autosta ulos, mutta minun fysiikkapäälläni (= yksi pakollinen kurssi fysiikkaa lukiossa) moiset viritykset vain tekevät autosta melkoisen kasvihuoneen, jos niitä ei ole edes kiinnitetty asianmukaisesti... Ehkäpä noita folioita käyttävät tietää paremmin!

 

Kolmas kummallisuus on se, ettei bussiaikatauluja ole saatavilla kuin bussipysäkeillä, jos niilläkään. Myös netistä löydettiin jonkinnäköinen aikataulun tapainen, mutta siitä ei meille esimerkiksi Vallettan turisti-infossa kerrottu mitään. Bussit ovat harvoin ajoissa ja samoin ihmiset. Tämä johtunee siitä, että missään ei ole näkyvissä kelloja. Jos kellon sattuu jostain löytämään, se on joko pysähtynyt, väärässä tai siitä puuttuvat viisarit kokonaan. Onneksi on rannekello, mutta me riisutaan ne Mirkun kanssa heti töistä lähdettäessä ja eletään ilman tietoa ajasta.

 

"Ms Teacher, can you tell the time?"

Ihmiset ovat täällä erilaisia meihin suomalaisiin verrattuna. Maltalainen arvostaa vapaa-aikaa työtä enemmän ja viettää sitä mielellään ystävien kanssa ulkona syöden ja juhlien. Harvat ovat meidät tavatessaan esitelleet itseään ja kätellyt, ei edes pomomme tai päiväkodin vakituiset työntekijät. Ihmiset puhuvat kovaan ääneen ja erittäin tomerasti, minkä vuoksi me luulimme aluksi joidenkin olevan meille vihaisia, vaikkei näin ollutkaan. Me vaan Mirvan kans ollaan niin pehmoja. :D

Tosiaan, Maltalla juhlitaan jatkuvasti. Maltalla valtaosa paikallisista on katolilaisia ja maassa on yhteensä 365 kirkkoa (ja Malta on pinta-alaltaan pienempi kuin Oulu, sielläkään ole tällaista kirkkomäärää!). Jokaisella kylällä/kaupungilla ja kirkolla on omia pyhimyksiään ja niiden kunniaksi järjestetään juhlia useampaan kertaan vuodessa. Viime viikonloppuna täällä meidän naapurikaupungissa San Giljanissa juhlittiin koko viikonloppu. Rannan autotie suljettiin, jotta ihmiset ja erilaiset kojut mahtuisivat kadulle, puhallinorkesteri soitti musiikkia, kaikki valot sytytettiin ja ilmaan ammuttiin ilotulituksia. Niin ja niitä ilotulituksia ammutaan miltei päivittäin, aivan sama onko päivä vai yö. Sunnuntainakin niitä ammuttiin pitkin päivää, vaikkei niistä mitään näkynytkään. Sillä ei paikallisten mielestä ole väliä, sillä kaunein raketti on se, josta lähtee kovin meteli!

Joo, tässäpä näitä omituisuuksia. On niitä ollut takuulla enemmänkin, mutta nyt niitä ei enää hoksaa. Olo on melko lailla kotiutunut. :)

Mitä kuuluu:

Tajusin, että kirjoitin viimeisimmän postauksen viikko sitten. Äkkiäpä tää aika menee, kun on tekemistä! Tekemiset ovat olleet seuraavanlaisia: aamulla töihin, töiden jälkeen rannalle, rannalta ruuanlaittoon, sitten syödään jotain pientä kun Mufta kutsuu maistamaan arabialaisia kokkauksiaan. Syönnin, juttelun ja makeiden naurujen jälkeen Miss Teacherit suuntaavat silmät ristissä kohti sänkyä kohdatakseen toisen melko samalla kaavalla toistuvan päivän. Tämmöiset päivät on aina hyviä.

Eiliset aperitiivit :3

Eilen käytiin taas Vallettassa ja koitettiin vierailla kirkoissa. Maltahan on tosiaan täynnä kirkkoja; kuvitelkaa, että Ouluakin pinta-alaltaan pienemmälle saarelle mahtuu 365 kirkkoa! Ei aiota ihan kaikkia tietenkään mennä katsomaan, eilen onnistuttiin vierailemaan kahdessa. Eka oli pikkuruinen uus-goottilainen Robert Samut Hall, joka ei ole yleensä edes auki yleisölle, sillä sitä käytetään kaupunginorkesterin harjoitustilana. Käytiin sisällä ystävällisen sedän luvalla ja nähtiin sisältä yllättävän moderni ja täynnä musiikkikamaa oleva kirkko.

Kirkkokäyntien lisäksi vierailimme taidemuseossa, joka toimi aikoinaan ansiointuneimpien ritarien asuinpaikkana. Mekin pidimme miljööstä niin paljon, että otimme vähän kuvia... Tarkasteltiin me myös taidetta, vaikuttavaa olikin! 

  

Ihana Mirva ❤

Käytiin myös siinä kirkossa, jossa ne häät oli viime lauantaina, nimeltään Carmelite Church. Kuvitelkaa tähän näkymään täydet penkkirivistöt ja keskikäytävälle se morsian. Voi itku.

 

Carmelite Church

Illalla käytiin maailman parhailla pizzoilla Margo's-nimisessä ravitsemusliikkeessä. Oli hitusen eri luokkaa kuin perusturkkilaiset. Nautittiin niin, että päätettiin hidastaa tahtia oikein kunnolla ja syödä pizzat haarukkaa ja veistä käyttäen! :D Mun pizzassa oli parmankinkkua, mozzarellaa, kirsikkatomaatteja ja rucolaa. Voi itku, mulla tuli just nälkä... Pizzoista ei ole kuvia, ne oli liian hyviä et niistä alettais kuvia ottaan. Ehkä meillä oli myös mieletön nälkä. Ite olin niin innoissani siitä pizzasta, et puraisin haarukkaakin ja multa lohkesi hammas! Pizzojen jälkeen suunnattiin vielä eräälle aika hienolle kattoterassille juomaan mohitot, jotka nekin olivat ihan omaa luokkaansa. Ilta oli kerta kaikkiaan täydellinen. :)

 

Mitäs muuta? Tänään mennään Mellieha Baylle aurinkoa ottamaan (jos aurinko jaksais pilvien lomasta kurkkia) ja huomenna mennään meidän pomon tyttären private boat partyihin, suuntana paratiisisaari Comino. Ei paha, eh? Ciao!

 

Kesävarpaat kotirannalla, Spinola Baylla

Valletta

Tänään herättiin tavallista myöhempään, sillä meillä oli ihka ensimmäinen vapaapäivä (!!). Päätettiin viettää se Maltan pääkaupungissa Vallettassa kierrellen ja shoppaillen. Varustauduttiin päivään aurinkorasvalla ja -laseilla, vesipulloilla ja kunnollisilla lenkkareilla. Tarvinneeko mainitakaan, että lompakko oli tunnetusti täynnä rahaa.

Matka alkoi bussilla Slieman kautta. Otimme sieltä lautan, sillä bussikyyti olisi kestänyt hirmuisen kauan, sillä se kulkee mutkittelevaa rantaviivaa pitkin. Lauttamatka kesti viitisen minuuttia ja maksoi vaivaiset 1,50 € suuntaansa.

Lautta rantautui Vallettan juurelle, mistä lähdimme kiipustamaan kohti keskustaa. Matka taittui hitaasti, sillä Valletta on täynnä hirmuisen jyrkkiä mäkiä. Lisäksi kadut olivat kapeita, joten liikkuminen isoissa ihmismassoissa ja vilkkaassa liikenteessä on hidasta.

 

Valletta Slieman rannalta katsottuna

Ensimmäiseksi etsimme turisti-infon hakeaksemme karttoja ja esitteitä. Sitten aloitimme katujen kävelemisen edestakaisin, poikkesimme varmaankin kaikissa vaatekaupoissa (tätä aktiviteettia helpotti huomattavasti se, että mun pankkikortti saapui tänne toissapäivänä, jipii!). Ehkä se shoppailu oli vähän liiankin helppoa, rahaa meni nimittäin aika paljon... :3

Puolen päivän aikaan etsimme sopivaa syömäpaikkaa lounaalle ja satuimme kävelemään ydinkeskustan ulkopuolella sijaitsevan Piadina Caffen ohi. Ihmettelimme, kun alueella oli niin hiljaista ja rauhallista ja kadun reunamille aseteltujen pienten pöytien ääressä istuvat ihmiset näyttivät niin seesteisiltä ja tyytyväisiltä. Palasimme taaksepäin muutaman askeleen ja kohta mekin olimme naamat Naantalin aurinkoina: leveästi hymyilevä tarjoilija toi eteemme maailman herkullisimmat täytetyt focacciat, pepsit ja caffe macchiatot. Ei siinä voinut kuin naattia silmät kiinni ja mutustaa menemään. Ja olisittepa nähneet sen tarjoilijan hymyn, kun annettiin sille hieman tippiä... Suosittelen tätä kaikille, jotka Vallettaan poikkeavat! Huomattiin myös, että Travel Advisorkin on huomannut tämän minikokoisen kuppilan ja antanut sille tunnustusta. :)

Onnelliset

Shoppailun lomassa vierailtiin myös National Libraryssa. Sisällä ei saanut kuvata, mutta kokemus oli upea ja koko komeus tallettui verkkokalvoille. Lukusali oli valtava ja täynnä korkeita, tummasta puusta tehtyjä kirjahyllyjä, jotka olivat täynnä vanhoja ja raihnaisia kirjoja. Salia kiersi pieni parvi, jonka mustien takorautakaiteiden takana komeili lisää hyllyjä ja opuksia. Salista oli rajattu tutkijoille oma osionsa, missä he kääntelivät niiden vanhojen kirjojen hauraita lehtiä lukulamppujen valossa. Sielläpä me Oulun tytöt katseltiin huuli pyöreänä sitä kirjapaljoutta ja kauneutta.

  

National Library

Päivän kruunasi yksi hienoimmista hetkistä, josta ei myöskään ole kuvaa. Kävelimme nimittäin kohti rantaa ja lauttasatamaa ja ohitimme Carmelite churchin, jonka edustalle oli parkeerattu jono autoja. Kirkon edustalla seisoi paljon ihmisiä ja portailla kaunis valkoiseen huntuun pukeutunut morsian. Morsiamen ympärillä hääräsi kaksi morsiusneitoa huntua ja kukkakimppua asetellen. Morsian näytti hermostuneelta ja vakavalta, mutta erittäin kauniilta. Sisällä kirkossa penkkirivit olivat täynnä vieraita ja sivuovien luona sivullisia seurasi seremonian alkuvalmisteluja. (Meillä kirkkoon ei ollut asiaa, sillä vaatetuksemme ei ollut tarpeeksi säädyllinen.) Yhtäkkiä kirkon sisältä kuului kaunista klassista laulua ja morsian aloitti hitaan kävelynsä kohti alttaria koristeellisen katon alla. Minä ja Mirva katsottiin tuota näkyä suoraan keskikäytävän kohdalta kadun toiselta puolelta ja minä itkin vähän. Se oli niin kaunista.

Päivä oli kerta kaikkiaan erittäin onnistunut ja ikimuistoinen. Päätimme palata Vallettaan ensi viikon perjantaina säädyllisissä kamppeissa ja kiertää lisää nähtävyyksiä ja illan päätteeksi käydä hienossa pizzeriassa. On hassua, että vaikka Valletta on hirmuisen pieni kaupunki, emme silti nähneet kaikkea yhden pitkän päivän aikana. Onneksi me ollaan täällä vielä viisi viikkoa, vielä on käymättä sisarsaaret Comino ja Gozo sekä Sisilia ja monet nähtävyyden ja hiekkarannat ja ja ja...

No niin, kello on jo vaikka ja mitä ja mun pitää mennä pesemään kaupungin tomut pois. Huomenna suunnataan saaren etelänokkaan hiekkarannalle koko päiväksi, jipii! Hyvää yötä!

Tänne asti selvitty

Ohoi! Tähän mennessä ollaan muun muassa seuraavissa asioissa onnistuttu:

• Ruoan ja veden hankkiminen
• Busseilla kulkeminen
• Rantojen löytäminen
• (Lähes) Palamatta pysyminen
• Pastizzien syöminen, namnam!
• Töistä selviäminen

Lisäksi mun kone sanoi sopimuksensa irti eilen. En tiiä kuumentuiko se liikaa vai mikä sillä on, se ei tänäänkään suostunu yhteistyöhön. Noh, onneks on matkavakuutus! Voin vaan kuvitella miten epäilyttävältä kuulostaa, kun reissussa on ollut kolme päivää ja "kone meni rikki". Se kuitenkin meni. Harmittaa. Onneks kaikki parhaat kuvat ekalta päivältä on tallessa photobucketissa ja kaikki muut kotona kovolla.

Tässä kuvia meidän ekalta rantapäivältä San Giljanista Spinola Baylta. Kirjoittelen taas enemmän kun vaan ehdin, töiden jälkeen mennään huomenna suoraan shoppailemaan Sliemaan, sitten kotiin suihkuun ja illalla ekalle ravintolaillalliselle ja viinille. :) Ciao!

Hrrr, tuo pikkukoiru halusi Mirkun ja minun suolakeksit ja se kerjäsi aivan liian söpösti.

Ei kuitenkaan annettu mitään, ois raukka saanu suolamyrkytyksen!

Safe and sound on Maltese ground!

Herätyskello pirautti klo 3:10 ja minä hoipuin huterana aamupesulle. Laittauduin valmiiksi, pakkasin loppuun ja hyppäsin Mirkun ja Tomin auton kyytiin. Oltiin lentokentällä jo klo 4:15 ja hihiteltiin sille, miten ajoissa me oltiin.

Se aika oli kuitenkin tavallaan myöhään, sillä check-inin ja turvatarkastuksen jälkeen huomasin pankkikortin puuttuvan lompakosta. Sydän alkoi vetää mieletöntä paso doblen ja salsan sekoitusta paniikin seurauksena ja soitin vapisten Anriikalle, että syöksyy mun kämpille, hakee kortin ja tuo sen Oulunsaloon. Ei ihan ehtiny, mutta yritys oli oikein hyvä. Anriikka jopa löysi sen kortin ilman tarkkoja koordinaatteja, ei voi ku ihailla.

Alkoipahan legendaarisesti tämä reissu! Onneksi ollaan Mirvan kans melekosia kroisoksia ja meillä on tapana pyyhkiä pyllyt viiskymppisillä.

Lennot meni aika hienosti, tosin viimeinen lento lähti tunnin myöhässä matkaan. Silti oltiin vain puoli tuntia myöhässä Maltalla. Mentiin laukkujen noudon jälkeen jonoon taksia tilaamaan. Maksettiin taksi tiskille ja kuski tuli hakemaan meidät ja laukut kyytiin. Vitsi se kuski oli jäätävä: vasemmanpuoleisessa ruuhkaliikenteessä (oululaisen silmin se oli ruuhka) puikkelehdittiin ja minä kiittelin ääneen etten ite joutunut ratin takana olemaan. Olipahan melekonen mimmi, päästiin perille turvallisesti ja nopeasti.

Kotikadulla

Kämpällä meitä odotti tuleva pomomme, joka asuu kattohuoneistossa samassa talossa. Ensivaikutelma oli... mielenkiintoinen: me ei kätelty ja esitelty itseämme, vaan me saatiin erittäin pikainen info kämpästä ja sen säännöistä, puolittain sovittiin huomisaamustakin. Silti koko homma tapahtui niin kiireellä, kovalla intensiteetillä ja temperamentilla, että me Mirkun kanssa jäätiin ihan hiljaisiksi pööpöilemään pitkin kämppää. Laitettiin hitaasti tavaroita kaappeihin ja ihmeteltiin seuraavaa askelta. Me ei tiedetty, missä me oltiin, missä olisi lähin ruokakauppa, mitä oikein tapahtuu ja milloin me saadaan kämpän avaimet (aivan, ne ei ole vieläkään tulleet). Keittiön pöydän ääressä opiskelevalta/hengaavalta/datailevalta libyalaiselta Muftahilta kyseltiin jotain, mutta hän ei ihan kaikkea tajunnut. Netin kytkemisen se neuvoi, ja se olikin elintärkeä juttu se, go Muftah!

Lähdettiin Mirkun kans sinne minne nenä näytti. Löydettiin ostari, käteisautomaatti, mäkkäri (tänään on syöty 4 sämpylää ja 1 hamppari mieheen, tervetuloa rantakunto!) ja meri. Ja se ruokakauppakin. Siellä oli outoa asioida, mutta löydettiin kaikki olennainen. Hämmästeltiin vaan sitä, et viinipullo maksaa alle 4 euroa, mutta litrasta Arielia saa pulittaa yli 7 euroa. Varmaan nautitaan iltavinkkuja hikisissä vaatteissa seuraavat kuus viikkoa...

Seikkailuilla mentiin tuosta tunnelista, jossa kävelijöillä on etuajo-oikeus.

Meille oli varattu kapea kaistale tien reunasta, siitä vaan käpöteltiin kun autot

kaahaili ohi. Pelotti vähän.  

Ostarihommat ja ihana meri!

Tässä siis lyhenneltynä seikkailun ensimmäinen osa. Lisää tulee, kunhan asetutaan ja tajutaan, mikä tämä homman nimi on. Ollaan vähän kujalla, mutta kunhan me päästään vauhtiin, met ollaan maantiekiitäjiä Maltan valtateillä!

P.S. Meinasin romahtaa onnesta, kun löysin mun lempparisipsejä sieltä kaupasta. Ja täällä on muitakin briteistä tuttuja turvallisia juttuja. Safe and sound, indeed.

Voyage, voyage!

Maha on kääntynyt tänään monta kertaa niin kamalan kankkusen kuin jännityksen takia. Eilen käytiin tyttöjen kanssa väriestejuoksussa (joka oli MIELETTÖMÄN SIISTI KOKEMUS!!) ja sen jälkeen bailattiin railakkaasti aamuun asti, sillä minä otan ja lähden Oulusta kuudeksi viikoksi. No minne? No Maltalle!

Lähdetään ihanan Mirkkusen kanssa työharjoitteluun enkunkieliseen päiväkotiin. Lapset on alle 5-vuotiaita ja siellä keskitytään paljon kuvataiteeseen - ei siis vois olla yhtään passelimpi meille, kun molemmat on kuviksen sivuaineilijoita. Käytännön osaamisesta en mene vielä takuuseen, mutta nytpä met opitaan! :)

En tajua. Tätä on puoli vuotta odotettu ja se päivä on täällä nyt. Minne se aika meni? Apua!! Onneksi tähän alkukesään on jo mahtunut niin kovin paljon, niin niitä huonoja mutta aimo annos hyviäkin juttuja. Tulevat kuus viikkoa menee varmasti ihan mielettömän nopeaa, mutta me nautitaan varmasti ihan täysillä kelta-sinisestä merimaisemasta, lämmöstä ja siitä, että meille on annettu niin hieno mahdollisuus päästä laajentamaan meidän osaamista. KÄÄÄÄÄÄKK!!

Mä koitan päivittää tätä ahkerasti reissun päältä, on sitte ittekkin kiva katella jälkeen päin, mitä on tullut toilailtua. :)

Nyt kämppään viimeiset silaukset, matkalaukkuun viimeiset kamat ja unta palloon, herätys ois klo 03:00... Voyage voyage!



P.S. Kävin kattoon sen päiväkodin kotisivuja ja kuvista näin, että siellä melkein kaikilla on kiharat hiukset. Oon siis menossa omieni pariin, vihdoinkin! :D

Bloggerin lukuluettelo

Hei kaikki Bloggerin käyttäjät,

toimiiko teidän lukuluettelonne? Omani ei ole toiminut vähään aikaan, se näyttää ainoastaan yhden tuoreimman päivityksen. Jos painan "Näytä lisää" -painiketta, ei mitään tapahdu. Missaan tämän vuoksi monen bloggaajan päivityksiä ja sekös harmittaa. En osaa korjata asiaa itse, help me!

More new music, please!

Tuossa on muutama päivä sitten last.fm:n laskurissa pyörähtänyt uusi tonni täyteen Ane Brunin Ain't no cure for love -biisillä, tässä se teillekin kuunneltavaksi:

Ja mitä teinkään kun tätä kuuntelin? No maalasin, tietty. Tulin tiistaina hirveässä vimmassa kotiin yliopistolta, teippasin akvarellipaperin muovimattooni kiinni (muun muassa tämän takia opiskelijakämppiin varmaan laitetaan nuo muovimatot) ja aloin sutia. Lopputulos ei ollut mitenkään henkeäsalpaavan onnistunut, siksi en liitä siitä kuvaa, mutta se tunne oli hyvä. Innostumisen tunne on niin hieno!

Yks kaveri tuossa teki facebookiin päivityksen, jossa hän kyseli uutta musiikkia kuunneltavaksi. Minäkin huomasin kaipaavani uutta settiä, joten rakkaat lukijat: jos teillä on joku lempparibiiai, -bändi tai -albumi, jota soitatte repeatilla, laittakaa mulle kommenttiboksiin juutuubilinkki. Olisin oikein kiitollinen uusista musiikkituulista! :)

Akvarellileiri Hailuodossa

Viime lauantaina palasin todellisuuteen kolmen päivän saaristohurmoksen jälkeen. Meri-ilma, aurinko ja maalaaminen hoiti ja helli sielua, hyvästä seurasta nyt puhumattakaan! Kärsin aiemmin massiivisista päänsäryistä, mutta en enää. Sisällä palaa, kun oon oppinut jotain ja tehnyt jotain ihan mielettömän mahtavaa.

Torstain ekat maalaussessiot ja Iloiset Joonat

Yks teki kypsäriä näissä olosuhteissa. Setit makkeimmillaan!

Matkalla Korkeaan Suninkariin

Aallot ♥

Kattelen noita maalauksia päivittäin pitkiä aikoja. Tuntuu mielettömältä, että sain ne todella aikaan ihan itte, vieläpä hurjissa sääolosuhteissa (lämpötila +7, tuuli 12 m/s). Mantereella ihmiset hillui bikineissä, me maalattiin toppahousut päällä! :D 

Tuntuu haikealta sekä hurjan hyvältä. Parhaimpia aikoja ja opintoja on nyt takana ja kesä alkoi räjähtäen. Olo on hurjan onnellinen. Odotan tulevaa kesää tosi toiveikkaana, en malttais odottaa kaikkia ihania juttuja... mutta pakko. Nautitaan hitaasti joka hetkestä ja pikkujutusta. ♥