Kävin ennen työpäivää meidän lähikaupassa, Lautiassa. Siellä lievästi alkoholin (tai ties minkä aineen) vaikutuksen alaisena eräs vanhempi mieshenkilö haasteli naismyyjälle kaikenlaista. Keskustelu oli melko yksipuolinen, myyjä vain myönteli ja yritti saada asiakasta liikkeelle (lue: ulos). Herran viimeinen line oli varmaan maailman paras:
"... ja onnea liiketoimintaan ja perhe-elämään ja kaikkeen. Te olette tulevaisuuden nainen!"
Kun olin itse saanut ostokseni kätöseeni, toivotin myyjälle onnea tämän mainitun herran kanssa. Myyjä nauroi ääneen.
Itse olin iltavuorossa ja hyvin, hyvin väsynyt. Ja tylsistynyt. Yhtäkkiä eräs vanhempi herra, vakiasiakas, tuli luokseni toisen myyjän kassajonosta ja kävi kanssani seuraavanlaisen sananvaihdon:
"Saako sulle sanoa jotaki?"
"No tottakai saa!"
"Sinä olet hieno nainen. Elä naura, minuaki kattoit niin hennosti!"
Ollaan pohdittu joskus lukioaikoina kavereiden kanssa, että ohitettuaan tietyn iän vanhoilla miehillä on jälleen oikeus lirkutella nuorille naisille ilman nenänvartta pitkin katsomista. Tämä on niin totta. Ei mua ahdistanut tai ällöttänyt tuommonen, lähinnä vain huvitti. Mutta jos se oliskin ollut siinä viisissäkymmenissä ja sanonut sen tiettyyn äänensävyyn, olisin varmaan ollut tosi ahdistunut. Papat saa haastella, kun peli on ikään kuin menetetty.
Vielä kolme työpäivää jäljellä. Papat, tulen kaipaamaan teitä ja teidän kassaneidille ojennettuja sanallisia kukkasianne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti