Tanssin "balettia" ympäri kämppää jumpinissä ja villasukissa Erik Satien tahtiin. Ihanaa pyöriä täällä makuuhuoneesta keittiön kautta vessaan ja takaisin ilman, että joutuisin ajattelemaan muiden mielipidettä asiasta.
Kirjoitin reseptikirjaan viimeinkin reseptin täydellisistä suklaakekseistä. Oli kerrankin aikaa.
Alan pikkuhiljaa tottua ajatukseen siitä, että asun todella yksin. Koko tämä alue on minun käytössäni 24/7 ja saan tehdä aivan mitä haluttaa - tai yhtä hyvin jättää tekemättä. Tällä viikolla olen oppinut jättämään tiskejä tiskipöydälle ja antaa työpöydän olla hujan hajan. Sitä voi paremmin kun ei liikaa pingota.
On myös ihanaa, että kaikki tavarat täällä ovat minun. Kenenkään muun tavaroita ei ole tiellä tai parhailla paikoilla. Saan vihdoinkin säilyttää meikkejäni ja muuta kosmetiikkaa vessassa vaatekaapin sijaan, mitä luksusta!
Pahinta on kuitenkin se, että täällä todella ollaan toisinaan yksin. Tällä viikolla oon istunut täällä oikeastaan joka ilta, parina iltana pyörähtänyt mutkan Anskun olohuoneessa. Haluaisin jatkuvasti olla seurassa, mutta aikoinaan solussa asuessani se ei tuntunutkaan niin mukavalta. Uskon kuitenkin, että yksinkin pitää osata olla. Eikä se yksin oleminen ole lopullista, aina joku lopulta katkaisee sen autuaasti.
Olen myös kaikesta siivoamisesta sun muussa ihan itse vastuussa, kukaan ei sitä taakkaa tule puolestani hoitamaan. Havahduin tällä viikolla siihen, että kämppäni oli taas likainen, vaikka olin koko pääsiäisen täältä poissa. Äkkiäpä sitä saa paikat sottaisiksi... :P
Välillä ajattelen solukämppää ja jollain tavalla ikävöin sitä. Se vaihe kuitenkin meni jo. Onneksi siitä jäi kivat muistot. Nyt on tämä paikka, let's aikaansaadaan kivoja muistoja täältäkin!
Yötä ja unia ♥
