Hakusanojen helmiä

Milla laittoi mulle joskus tekstarin, jossa kertoi katselleensa blogina tilastoista omia hakusanojaan, joista löytyi muun muassa seuraavat:

"sanna märkä paita"

"sanna märkänä"

En tiiä, mitä olette etsineet. Huhhuh. :D

Itsekin oon niitä aina joskus seuraillut ja kerännyt luonnokseen, tässä helmiä:

"kemin hullu" (4 hakua!!)

"tanssit ko kameli"

"kahvia ja pullaa coffee and cake

"hölömö"

"hei äiti mä en oo syöny mun lääkkeitä"

Kävin myös tänä aamuna katsomassa ja jopa kaksi ihmistä on löytänyt tänne hakusanalla "mon petit cheri". Aw.



Mulla ei oo joulufiilistä, mutta ei haittaa. Koska packages and bows ei meinaa nyt mitään, vaan ihmiset.

"Kohillaan"

Ensinnäkin: miks v*tusa mulla ei oo mitään muita työkaluja tässä ku tarkista oikeinkirjoitus ja lisää kuva??

Toisekseen: alako joululoma. Tai no loma ja loma, tänään oli viimeinen koulupäivä (8 h) ja huomenna meen suorilta töihin kello 9.00. Tän joululoman tekeleen vietän taas Keminmaassa vanhempien, siskojen ja kavereiden (Ellu!!!!!!! Vihdoinkin!!!!!!!) kanssa. Niin ja uuden perheenlisäyksen, josta kerron sitten vähän myöhemmin.

Tulin tänne Kempolandiaan pari tuntia sitten. Ajelin yssikseen, eikä mua pelottanutkaan niin paljon kuin etukäteen panikoin. Kotiin oli ihanaa palata, kun täällä ei ole loskaa ja puissa on lunta. Ja melkein joka talossa on samat jouluvalot kuin viimeiset 20 vuotta. Tämä pelkästään rauhoittaa mua ja antaa joulufiilistä. Ja kun kaarroin autolla pihaan, Minna tuli ovelle vastaan ja halasi ja sanoi, että sillä on ollu ikävä. Onko mitään parempaa?

Luin tuossa viime joulun postauksia ja mietin, miten erilainen elämä mulla nyt on. Jouduin tuolloin pelkäämään, etten pääse kotiin. Olin niin ikävissäni ja niin peloissani. Nyt ei tarvinnut pelätä, vaan sain rauhassa haaveilla lanttulaatikosta ja kinkusta valkosipulimajoneesin kera. Tiedän jo nyt, että viime joululle ei ole vertaa, mutta tästäkin tulee ihana. Olin kotona viimeks puoltoista kuukautta sitten ja mulla oli ihan yllättäen kerennyt tulla ikävä.

Sain melkein kaikki joulu/kouluhommat tehtyä (tekstiilistä arvosanaksi 5, wooohoooo!!). Huomenna töihin. Kohta nään Ellua. Ja Millaa. Sanoisinko, että asiat on kohillaan. "Hyvälä mallila."

Ja tähän loppuun vielä haluan sen sanoa, että arvostan ihmisiä, jotka uskaltaa puhua tunteistaan. Olemalla heikko ihminen on rohkea. Ja että mua pelottaa, miten joskus joku laulu voi olla suoraan omasta elämästä. Samalla harmittaa, ettei ne sanat ole mun kirjoittamia.



Lupaisinko tehä tästä coverin... Harjoittelin tätä jo pianolla. Ja hyvältä vaikutti, Essi tirautti kyyneleet tänään terapiahuoneessa.

Hyvää yötä. Nukkukaa hyvin. <3

Väsy

Ensi-ilta meni hienosti: repesin kerran oikein perusteellisesti, kun saa tuoli kaatui miljoonannen kerran. Ihmiset nauroi, hyvä luoja ne nauroi!! Pelättiin jo, että ainoastaan näyttelijöillä on kivaa, mutta yleisö oli ihan messissä (lauantaina oli tosin vaisumpaa). Enskarin kunniaksi tuottaja tarjosi koko poppoolle lasit kuoharia, mikä ihana ylläri! Lauantaina oli sitten enskaribileet/pikkujoulut/OYT:n syyskokous, joka sujui... no, se sujui. Teatterimaiseen tapaan. Nyt kärsitään pahemman luokan jet lagista, nimittäin jatkot jatkui aamu kahdeksaan Tekkenin merkeissä.

Luokan pikkujouluissa syötiin niin paljon, että oon ehkä vieläkin täynnä. Se kanapasta oli niin taivaallista... ja tää brownie:

Hitto, oon kova syömään. Kohta pääsee (siis jo viikon päästä!!!!) syömään jouluruokia. O M G. Sitä ennen pitäis jaksaa vääntää TVT:n essee ja powerpoint sekä kuviksen, tekstiilin ja puukässän portfoliot. Tsemppiä kaikki, kohta se joulu on!

Hipi hipi

Joulu tulee pikkuhiljaa. Tässä oon kylpytakki päällä ja odottelen ilta seitsemää, kun meidän luokka kokoontuu Amarilloon hyvän ruuan ääreen pienryhmäohjauksen sekä pikkujoulun merkeissä. Vihdoinkin saadaan melkeinpä koko luokka kasaan yhteiseen illanviettoon!

Joulu tietää myös muuta hommaa: joulukortit, joululahjat, joulukoristeet, joulukilot ja jouluressin. Päätin jättää tuon viimeisimmän pois ja lähettää tasan yhden joulukortin, senkin Englantiin, ja hommata joululahjat vain muutamalle. En näe mieltä siinä, että ostan hätäpäissäni jotain vain siksi, kun on pakko antaa jotain. Kivempaa mennä tapaamaan teekupposen äärelle, halata ja toivottaa hyvää joulua ihan henkilökohtaisesti.

Teatterihommat alkaa lähennellä loppujaan. Enskari on huomenna (!!) ja pystyin vasta eilen menemään koko puolituntisen läpi ilman naurukohtauksia (!!). Pelkään niitä kohtauksia, kun niille ei meinaa tulla loppua. Ja ne on tosi hersyviä ja äänekkäitä. Hyvä ettei pissat tuu housuun. Oon nähny jo painajaisia, missä nauran meidän vartijahahmolle täyttä päätä. Voi apua...

Loppuun randomeja itsepäisyyspäivän kuvia:

Käykö teille koskaan niin, että paprika on "raskaan", eli sen sisällä kasvaa toinen paprika? Mulle tää oli jo kolmas tapaus. Mistä tää johtuu? Torjunta-aineista? Vai onko tää vaan luonnollista??

Essin suloiset jouluporsaat

Kokki kolomoset vatkaa munamaitoa romanttista makaronilaatikkoillallista varten

Ai niin, miten jotkut ehtii muka tehdä jotain joulukalenteripostauksia? Huhhhuh, hyvä kun ehin ite ees syödä! Helpottaakseni teidän luku-urakkaanne jätän ite moiset välistä. En omista oikeatakaan joulukalenteria - taaskaan. Oonko vaan katkera?

Coldplay - In my place

Tämän päivän äikkä peruttiin, joten mulla on teknistä vasta puoli yhdeltä ja siihen päälle neljästä eteenpäin ryhmätentti.

Nukuin viime yönä 11 tuntia ja heräsin virkeänä. Aurinko paistaa pienesti, kohta se taas laskee. Oon pyrähdellyt ympäri huonettani kamera kädessä otsikossa mainitun yhtyeen soidessa taustalla, tässä tulokset:

Nytpä näitte mun rakkaan huoneeni. Mitä tykkäsitte? :)

Imma be vol. 2

Jatkan nyt edellistä opintoihini liittyvää postausta ja kerron, millaista opettajaksi opiskeleminen on fuksin silmin näin käytännössä.

Kandin vaiheeseen tarvitaan 180 opintopistettä, joista on tililleni onnellisesti syksyn aikana napsahtanut 6,5 (matiikan didaktiikkan ja tieteellisen viestinnän pistehiä odotellen), ja maisterin laajuus on puolestaan 120. Tenttejä on tähän mennessä ollut kaksi, yksi tulee ens viikon keskiviikkona ja loput tämän vuoden puolella tehtävistä suorituksista tulee olemaan erilaisia ryhmätöitä ja portfolioita. Noiden ryhmätöiden ja portfolioiden palauttaminen stressaa, kun asiat on kesken. Tentteihin luku on lähinnä itsestä kiinni, mutta ensi viikon didaktiikan tentti suoritetaan ryhmänä. Meillä painotetaan muutenkin ihan hirveästi sitä, miten ryhmässä on voimaa ja miten ryhmässä opitaan parhaiten, eli yksin pakertamista on melkoisen vähän.

Luokanopettajan koulutuksessa tuntuu olevan hirveästi kaikenlaista käytännön hommaa: teknistä käsityötä, tekstiilityötä, liikuntaa eri muodoissa, musiikkia, kuvista... kaikkea mitä peruskoulussa alaluokilla yleensäkin opiskellaan. Lisäksi on sitten näitä kuivia eli didaktiikkaa (= miten opetetaan), kasvatustiedettä ja muita jänniä. Niin ja sitä tieteellistä viestintää, eli lähinnä miten tuotetaan tieteellistä tekstiä.

Neulahuovutettu mörkö

Virkattuja lasinalustoja

Kankaanpainantatyö

Yliopistolla on paljon kivoja paikkoja: meidän ainejärjestön (Oulun Pedagogian Ylioppilaat eli Pedo) kahvio, Snellu ja Bulimia (eli Snellmania ja Julinia, ravintoloita) ja vaikka se puukässän luokka. Mulle mieluisimpia paikkoja on pianoluokat, eli ne noin viiden neliön huoneet, jotka on varustettu parilla tuolilla ja pianolla. Ne käy niin harjoittelu- kuin terapiahuoneina: ollaan siellä kavereiden kans musisoitu ja puhuttu vaikeistakin asioista. Siinä on jotain, kun saa olla pienessä hiljaisessa paikassa rauhassa ja kuunnella tai tuottaa musiikkia.

Parasta on kaikki. Tykkään ihan kaikesta, jopa siitä didaktiikasta, vaikka se on työlästä ja raakaa teoriaa ja filosofiaa. Musiikki on mun lempiaine, mutta opettaja on... ei-niin-mieluisa. Nekin tunnit paranee kummasti, kun pitää itse tunnelmasta kiinni ja on innolla ja rennolla otteella mukana.

Parasta on myös se, että meidän koulussa kaikki tukee toisiaan. Paras esimerkki on varmaan viime torstain puukässän tunti: en oo kolmosluokan jälkeen astunut teknisen työn luokkaan (paitsi keväällä sijaisena, voitte kuvitella kuinka hyödyllinen ope olin), joten paineet on kovat, kun opettaja toivoo meidän käyttävän töissämme oikohöylää, sirkkeliä ja muista isoja työkaluja. En uskaltanut ekalla tunnilla pyytää keneltäkään apua, joten meinasin jättää koko homman kesken. Laitoin opettajalle sähköpostia, jossa panikoin, kysyin miljoona kysymystä ja panikoin vielä lisää. Opettaja sanoi nou hätä, vastasi kysymyksiin ja kehotti myös luottamaan luokkakavereiden apuun. Siellä meikäläinen lopulta höyläsi, sirkkelöi ja liimasi ja sai kuin saikin aikaan rungon rasiaa varten. Ja sitten siihen päälle muutama mun luokkalainen poika sanoi "Hyvä Sanna". Ette usko, miten paljon itseluottamusta ryhmän jäsenten tekemät pikkujutut voi antaa eteenpäin jatkamista varten. En meinaan melkein malttanut lähteä siellä pois kello kuus torstai-iltana.

Essin kans vähä puukässää

Monena päivänä on tuntunut siltä, että ois kiva laittaa herätyskello kiinni ja jatkaa unia. Kun yliopiston oven aukaisee ja näkee kavereiden kasvot, ei enää tunnukaan niin ikävältä ja elämä hymyilee. Ne auttaa miestä mäessä. Kukaan ei kilpaile keskenään, vaan on valmis antamaan neuvoja ja tukea sitä tarvittaessa. Ja pitämään hauskaa...

Minä, Mirkku ja Abdullah Amoré fuksisuunnistuksessa - meidän luokka voitti!

Dings

Kappas, pärähti kahdeksas tonni Last.fm:ssä pyörimään! Tällä kertaa tonnibiisiksi osui Annett Louisanin Dings.

Tutustuin Annett Louisanin musiikkiin lukioaikoina eräässä galleriassa. Omistaja halusi esitellä minulle erilaisia naislaulajia ja Louisan oli yksi heistä. Englannissa ollessani saksalaiset kaverit ihmettelivät suuresti, kun tunnistan tällaisen artistin. Noh, joskus käy näin.

Viime päivinä olen huomannut päivän parhaan hetken olevan se, kun laitan valot kiinni ja painan pään tyynyyn illalla. Tänään oli kuitenkin toisenlainen päivä: se alkoi perutulla äikäntunnilla (joka vietettiin kavereiden kanssa telinevoimistelusalissa) ja päättyi 30 cm kalkkunasubiin. Siihen väliin mahtui monta mukavaa juttua. Päivä oli siis oikein hyvä.