Hoihoii kaikille teille, jotka eivät ole vielä luovuttaneet tämän blogipahasen seuraamisen suhteen! Takana on tosiaan viiden viikon harjoittelujakso, joka oli aivan huikean hyvä satsi opettamista, hammasten kiristelyä ja oppimistakin. Vaikka ne lapset välillä aivan kamalia olikin, ehdin kiintyä niihin niin, että kahden tytön laulaessa läksiäislaulua pillahdin salaa itkuun luokan nurkassa. Onneksi siinä nurkassa oli myös toinen harjoittelukaveri, samassa mielentilassa hänkin. Pitää alkaa siis skarppaileen tulevaisuutta varten, tai olen maailman noloin ope jokaisena kevätjuhlapäivänä...
Eilen palattiin yliopistolle klo 10:15 kuulemaan, että päivän ainoa luento on peruttu. Sen jälkeen siirryin pianoluokkaan, mutta nuotit tippui seinän ja pianon väliin. Palasin kotiin kirjoittamaan harjoitteluraporttia ja sportfoliota, kumpainenkin tulee olemaan paskin yliopistoteksti, joita olen tähän mennessä aikaan saanut.
Olen kuitenki päättänyt, etten stressaa moisista. Kandi tulee ens vuonna, ehdin siis vielä harjaantua. Ja ehkä tääkin lukko johtuu tuosta harjoittelusta ja siitä, miten käytännönläheistä hommaa se loppujen lopuksi oli.
Onnellinen olen kuiten. Syitä on monia, ja yksi niistä on tämä uusi koti. Täällä on rauhallista (vaikka tänne toisinaan naapureiden huutoriitely ja äänekäs sovinnonteko kantautuvatkin) ja kaunista. Ja kaikki on omaa. Toinen on yhä enemmän ja enemmän paistava aurinko, jonka säteet pääsevät tänne minunkin kämppään bailaamaan ihan toden teolla. On ihanaa herätä auringonpaisteeseen! Kolmas on tuleva loma ja tuleva reissu Keminmaahan ja Turkuun.
Kiitos ja anteeks, tajusin juuri et oon kirjoittanu viimeks tasan kuukausi sitten. Katotaan, millon seuraavaks kirjoitan. Silloin vois olla messissä myös kuvia mun uudesta kodista! :)
