Tämä voi olla koko elämämme ihanin päivä, ajetaan hiljempaa

Ajeltiin kerran kohti kotia ja juteltiin Jaken kanssa niitä näitä. Jake näki linja-auton, jossa luki Hailuoto ja mainitsi siitä. Silloin mulla välähti: lähdetään Qstockin jälkeen päiväksi Hailuotoon makoilemaan rantahiekalle ja uimaan! Koska oltiin festareilla (lähes) selvinä, ei melko aikainen herätys ja matkailu kuumassa autossa olleet ylitsepääsemättömän tukalia juttuja.

Huokailin ääneen, kun päästiin Riutunkarin satamaan, sielläkin oli jo niin kaunista. Jouduttiin odottelemaan seuraavaa lauttaa puolitoista tuntia, mutta se meni kuin siivillä näissä maisemissa aurinkoa ottaen. Tutkailtiin myös Hailuodon karttaa ja löydettiin muutama jännä paikka, tässä niistä yksi:

Sitten päästiin siihen lauttaan jihuu! Lautan jälkeen ajettiin puoli tuntia saaren toiselle puolen ja tultiin punaisten mökkien luo. Kysyttiin matkamuistomyymälästä uimarannan sijaintia ja meidät ohjeistettiin pienen matkan päähän pitkospuiden alkuun.

Sitten me nähtiin tämä maisema:

Lämmintä oli lähemmäs +30 astetta, tuulimyllyt olivat tyynellä säällä hiljaa ja taivas oli avara ja kevyt. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, etelässä päin näkyi paksuja pilviä ja ukkonen jyrähteli. Kuuro kiersi saaren ja me saimme nauttia helteestä kaikessa rauhassa yllättävän hiljaisella rannalla. 

Ajattelen tuota päivää yhä vain. Ja aina mua alkaa hymyilyttää, miltei itkettää. Mulla on Jakea nyt kova ikävä ja tuota ihanaa päivää, kun saatiin vaan olla eikä ollut kiire minnekään. Onneksi nautin joka hetkestä täysillä, en hukannut yhtä ainutta hetkeä tai henkäystä. 

♥

Kuvakatsaus Qstockiin!

Jääny näemmä tämä blogin pitäminen vähemmälle huomiolle, hups. Syy on hyvä: on ollu paljon kivaa tekemistä, joten koneelle ei vaan oo ollut aikaa. Näin sen pitäs normaalistikin olla, mutta aina ei oo kesä ja ihanan aurinkoinen ja kuuma sää. Harmi.

Tosiaan, postausideoita on päässäni jo monta, mutta toteutanpa tästä yhden. Kohta kaksi viikkoa takaperin oli Qstock Oulun Kuusisaaressa ja minä ja Jake mentiin festaileen kahdeksi päiväksi alueen sisäpuolelle. Meillä oli tosi hauskaa, bändit oli huippuhyviä ja sää helli meitä ihanasti. Tässä kuvailua ilman sanoja:

Homman aloitti Karjalaisen J. J. oli ihana!

PMMP oli kans ihana. Mua harmittaa kovin kun ne lopettaa. Veikkaan et niin 

meinaa muitakin, siks kaikki rokkaskin ihan täysiä!

Festariseura :3

Jake oli festarieläin >:)

Uutta ja upeaa oli festari-Sale, eli rekan kontissa sijaitseva minikauppa, joka myi kaikkea tarpeellista festarikamaa ja vähän muutakin. Aivan nerokasta! Haettiin tuolta vaa pätkikset ihan muodon vuoksi.

Odotettiin Eppuja tunti eturivin liepeillä hengaillen.

Eppu Normaali ja encorena Hipit rautaa. Konfetit oli ihania!

Homman huippuna HIM ja ilotulitus.

Nuo päivät oli aivan huippuja. Koko viikonlopun kruunasi se sunnuntai, josta kerron teille seuraavaksi. :)

Smoothie mangosta ja banaanista

Jake tuli sunnuntaina tänne ja ilmoitti haluavansa nautiskella smoothie-aamupaloista. En vastustellut tätä ideaa, sillä tykkään smoothieista kovasti. Olin aiemmin jumittanut ainaiseen lemppariini, mansikka-banaani-maito -hässäkkään, mutta heti maanantaina syntyi uusi lemppari, joka passaa niin aamupalaksi, välipalaksi kuin vaikka jälkkäriksikin.

Tarvitset pussillisen pakastettuja mangokuutioita, banaanin, luonnonjugurttia sekä tarpeen mukaan jotain makeuttajaa. Tässä tapauksessa käytimme kaapin perällä lojunutta agave-siirappia.

Ennen sekoittamista lisäsin spontaaniuspuuskissani joukkoon kookoshiutaleita, mikä osoittautui menestykseksi...

Kaada laseihin ja koristele, jos ehdit - tää on niiiiiiiin hyvää! 

Tytöt tuli kylään

En oo lapsuuden jälkeen juuri juhlinu mun synttäreitä mitenkään, ellei perus mummutajapapatkahville-kestejä lasketa. Viime torstaina mun luokkakavereita ja Sankku ja Sussu tuli kahvittelemaan. Se oli ihana päivä. Fannin piti tulla lauantaina varjokahveille, mut lopulta meitä olikin kasassa köörillinen terassille ja Kaarleen lähtijöitä!

Sussu toi mulle lahjaks skumppaa, ja se oli hyvää... (:

♥

Tanssijalat - mulla tosi turvonneet jo.

Tällasia ylläri-iltoja on ihan liian harvoin. Ne on niin ihania: on upeaa tanssia myöhään yöhön hyvässä seurassa ja unohtaa täysin, että seuraava päivä on työpäivä. Töissä olin sunnuntaina erittäin väsynyt, mutta silti huippuhyvällä mielellä.

Pulloon ei pitäs luottaa, mutta kyllä mä tuohon yhteen randomsiiderikorkkiin luotan.

Kavereita, ruokaa ja yksi epäonnistunut juhannustaika

...näistä oli tän vuoden juhannus tehty!

Ellu, Sankku ja Maria tuli meille syömään, juomaan ja raataileen kaikista semmosista jutuista, mitä nyt kuvitella saattaa, kun edellisestä morottamisesta on aikaa puolesta vuodesta kahteen vuoteen. Naurettiin, kuunneltiin musiikkia ja koitettiin poimia Sankulle juhannustaikakukkia, mutta yks seuralaisista ei oikeen hiffannu kukkien poimimisen funktiota...

Lopulta päädyttiin Marian ja Sankun kanssa Corneriin. Sinne oli päätynyt moni muukin, ja sain morotella siellä aika paljonkin. Ilta loppui kliseisiin hitaisiin, Jatan grillille ja lopulta ahtaaseen autokyytiin auringon noustessa aamuviideltä. Se oli kaunis näky - jopa niin kaunis, että Maria nappas siitä kuvan. Ite en enää siinä vaiheessa tajunnut, olin ollut hereillä about 22 tuntia siihen mennessä. 

Juhannuspäivänä mummulla ja papalla oli kultahääpäiväjuhlat ja niitä vietettiin jälleen kerran ruuan ja perheen parissa. Oli iloiset juhlat ja kupu täys.

Pitäis vissiin päivittää blogin ulkoasua sillä, että muuttaisin tuon ikäni 21-vuotiaan 22-vuotiaaksi. Voi kamala.

Tack, midsommar!

Kesäjuhla meni juuri, ja se meni erittäin hyvin. Se yllätti ja se nauratti. Ja syötti ja juotti. Kamera vain petti, se ei ottanut minusta ja kavereistani semmoista kuvaa, jossa me oltais näytetty ihmisiltä.

Tässä tämmönen juhannuskuvat korvaava video, jolle oon nauranu jo aika kauan. Hyvää juhannuspäivää!

Eikä yksikään pelastunut

Adoptoin Anriikalta kolme viherkasvia ennen Anriikan lähtöä. Sanoin kyllä, että tässä tulee käymään ku jossain Agatha Christien dekkarissa: yksi kuolee ainakin ja mitä todennäköisimmin hyvin äkkiä. Pian näin kävikin, sillä tämä yksilö taisi heittää veivit jo ennen Anriikan lähtöä. Epätoivoisesti oon koittanu kaveria pelastaa, mutta tähän on tultu:

Lepää rauhassa, oi sitruunapuu.