Oho!

Jaa, olen näemmä ollut viikon hiljaa. Oon ollut jossain ihme Narniassa koko viikon: aurinko on paistanut joka ikinen päivä, olen syönyt, juonut, nauranut ja saanut sata suudelmaa. Kamerat, tietokoneet sun muut on unohtuneet tyystin. Levysoitin sen sijaan on pyörinyt koko ajan.

Palaan maan pinnalle joskus toiste! 'Till then, me hearties >:)

Pyhistä pyhin

Heräsin aamulla ekan kerran seitsemältä. Päässä heilui vielä edellisillan viinit ja sain kuin sainkin pakotettua silmät kiinni vielä kahdeksi tunniksi. Heräsin hitaasti kuunnellen musiikkia ja katsellen auringon maalaamaa huonettani. Laskin tunteja ja hymyilin.

Puolen päivän aikaan söin aamiaiseksi kaksi kiiviä ja juttelin Millan kanssa Skypessä. Sitten pyykkäsin ja vaihdoin petivaatteet. Samassa hötäkässä kämppään muutti uusi asukas, jolla on sama nimi kuin viereisessä huoneessa asustavalla, haha! :D

Ajelin pyörälläni Tuiran Makuuniin ja vuokrasin Piiat-elokuvan. Piti katsoa se, kun kuviksen maikka sanoi minun muistuttavan leffan päänäyttelijää. Silläkin oli kiharat hiukset ja isot silmät ja kilttikin se oli, mutta ei se minun mielestäni mikään päänäyttelijä ollut. Pääroolit olivat selkeästi Minny ja Aibileen, nehän sen kaiken paskan sai niskaansa. Niiden tarina oli se ydin, jolla se kikkarapää herkutteli. Hyvä leffa se oli kuitenkin. Ja se läskikarkkipussi, jonka napostelin leffan aikana. Oli hyvää.

Piikojen jälkeen pyöräilin Essin ja Alpon luokse. Vein niille Kinder-munat ja huusin "ULLATUUS!!" Nauroivat mulle. Juteltiin ja päiviteltiin Alpon vointia, raasu ollut viikon vuoteen omana. Onneksi Essi on hoitamassa sitä.

Pyöräilin juuri kotiin. Ilmassa tuoksui sekaisin sulanut routa ja pakkanen. Pyörä liukui kauniisti sulaneella asvaltilla ja minä vaan hymyilin. Kuuntelin musiikkia ja tunsin itseni neljä vuotta nuoremmaksi: sydän löi kovaa ja halusi huutaa, miten hyvä on olla ja miten kaunis maailma on. Ja miten elossa minä olen. Kirjoitin päässä runoa ja nauroin sen kliseisyydelle.

Kevät, teit sen taas.

Ja huominen: tule jo!

DOna

Internetin ihmeellinen maailma on ihmetyttänyt minua tällä viikolla muutamaan otteeseen. Eilen Facebook päätti sitten vaihtaa mullekin timelinen ihan ite. Olin viimeiseen asti vältellyt sitä, sillä en tykkää siitä. Kamoon, miks kaikki pitää olla kahdella palstalla?? Toisaalta se cover picture on ihan kiva juttu. Monilla on vaan ällön kliseisiä ja samankaltaisia kuvia niisä. Hyh. Itekki sorrun siihen.

Sitten tapahtui jotain ihanaa, nimittäin SPOTIFY POISTI SEN VIIDEN KUUNTELUKERRAN RAJOITUKSEN, HURRAA!! Tämän vuoksi kuuntelin aiemmista vannomisistani huolimatta kannettavalta musaa koko illan. Listalla oli William Fitzsimmonsia, SMG:tä ja muita aivan mielettömiä helmiä. Myös Rocky Horror Picture Shown Sweet transvestite Tim Curryn esittämänä oli soittolistalla ja päätyikin yhdeksännelle tuhannelle kuuntelulle mun Last.fm -profiilissani.

On tuo melekonen sälli tuo Curry. Tuo biisi on koko leffan kliimaksi, mä sanon. 

Kolmanneksi Internetin ihmeeksi voisin mainita sen, että mun blogillani on ollut joka päivä lukijoita yli 60. Mitämitämitä ihmettä, mistä te lukijat tulette ja ketä te olette?? :D 

Nyt lähden lyömään kasvatussosiologiaa lempeästi turpaan. Sitten alkaa keveä elämä!

If I was a rich girl...!

Jaaaaaa, haasteen sain! Nelli heitti minua tämmösellä ihanalla kysymyksellä, joka kuuluu seuraavasti:

"Kerro ilman materialistisyyllisyyttä viisi asiaa, jotka ostaisit, jos sinulla olisi kaikki maailman rahat. Sen jälkeen haasta viisi muuta."

1. Vinyylejä. Paljon.

2. Matkan Amerikkaan, jotta pääsisin kattoon Brandin keikkaa.

3. Silmäleikkauksen.

4. Omakotitalon.

5. Läheisilleni lahjoja, jotka he itse päättäisivät.

Varmaan vaikein haaste ikinä... Nyt kun tarkemmin miettii, oon onnellinen, etten omista liian paljoa rahaa tai muuta omaisuutta. Enkä edes tarvi paljoa. 

Haaste etenee Annelle, Miialle ja Mymmevelle (Mirkku ja Eeva saa molemmat tehdä omansa!) :D

HC

Oon tehnyt tänään ihan sikana koulutöitä ja nyt tuntuu, että voin taas hengittää. Tehtiin Marikan kans neljä tuntia kasvatussosiologian tenttiin vastauksia ja nyt tuntuu, että mä näytän sille kurssille närhen munat. Menee harmaan kiven läpi.

Elämänvoimaa ja menestyksen tunnetta kuvaa varmaan tänään valmistuneen kuvistyön värit:

Ryuichi Sakamoto - You do me

Päivä alkoi huonosti, mutta päättyi hyvin. Fiilistely auttaa. Kaikkeen.

Hifi in my heart

Heräsin virkeänä kahdeksalta, vaikka vielä kahden aikaan viime yönä luin kasvatussosiologiaa. Ulkona satoi lunta, sekös pänni. Soitin pianoa ja kitaraa pari tuntia. Helpotti.

Äiti soitti ja sanoi, että ne tulee iskän kans tuomaan mulle vähän tavaraa. Sanoin, et mennään hakeen Anriikka ja mennään syömään. Puin ykköset päälle, mutta otin ne saman tien pois. Noh, pukeutuminen on kivaa! :D

Äiti oli ekaa kertaa mun luona kylässä. Viime Kempolareissulla nyysin kahvipannun ja nyt äiti opetti mua keittämään pannukahvia. Tuli muuten ihan sikahyvvää!!

Iskä toi mulle pyörän sekä mummun ja papan vanhan vinyylisoittimen! Neula on sökö, mut juoksen huomenna kasvatuspsykologian jälkeen Musiikkikullakselle tilaamaan uutta. Uuden neulan saapumiseen saakka saa Radio Groove olla korvaajana (se korvaa muuten hyvin - soi ku unelma).

Oon saanu ton soittimen varmaan 15-kesäisenä, mut mulla ei oo ollut koskaan tilaa sille. Nyt musta tuntuu, et tää kämppä on mun koti ja elämänlaatu nousi, kun kuulin tuon masiinan pehmeän soinnin. Son kohta bai bai rahat, mulla on suunnitelmissa ostaa ainakin Doorsin, Springsteenin ja ehkä Adelenkin kiekkoja. 

Tää kämppä elää, kun tänne tuli musiikkia. En enää ikinä kuuntele musaa kannettavalta, old school hifi in my heart now ♥