Ensinnäkin: miks v*tusa mulla ei oo mitään muita työkaluja tässä ku tarkista oikeinkirjoitus ja lisää kuva??
Toisekseen: alako joululoma. Tai no loma ja loma, tänään oli viimeinen koulupäivä (8 h) ja huomenna meen suorilta töihin kello 9.00. Tän joululoman tekeleen vietän taas Keminmaassa vanhempien, siskojen ja kavereiden (Ellu!!!!!!! Vihdoinkin!!!!!!!) kanssa. Niin ja uuden perheenlisäyksen, josta kerron sitten vähän myöhemmin.
Tulin tänne Kempolandiaan pari tuntia sitten. Ajelin yssikseen, eikä mua pelottanutkaan niin paljon kuin etukäteen panikoin. Kotiin oli ihanaa palata, kun täällä ei ole loskaa ja puissa on lunta. Ja melkein joka talossa on samat jouluvalot kuin viimeiset 20 vuotta. Tämä pelkästään rauhoittaa mua ja antaa joulufiilistä. Ja kun kaarroin autolla pihaan, Minna tuli ovelle vastaan ja halasi ja sanoi, että sillä on ollu ikävä. Onko mitään parempaa?
Luin tuossa viime joulun postauksia ja mietin, miten erilainen elämä mulla nyt on. Jouduin tuolloin pelkäämään, etten pääse kotiin. Olin niin ikävissäni ja niin peloissani. Nyt ei tarvinnut pelätä, vaan sain rauhassa haaveilla lanttulaatikosta ja kinkusta valkosipulimajoneesin kera. Tiedän jo nyt, että viime joululle ei ole vertaa, mutta tästäkin tulee ihana. Olin kotona viimeks puoltoista kuukautta sitten ja mulla oli ihan yllättäen kerennyt tulla ikävä.
Sain melkein kaikki joulu/kouluhommat tehtyä (tekstiilistä arvosanaksi 5, wooohoooo!!). Huomenna töihin. Kohta nään Ellua. Ja Millaa. Sanoisinko, että asiat on kohillaan. "Hyvälä mallila."
Ja tähän loppuun vielä haluan sen sanoa, että arvostan ihmisiä, jotka uskaltaa puhua tunteistaan. Olemalla heikko ihminen on rohkea. Ja että mua pelottaa, miten joskus joku laulu voi olla suoraan omasta elämästä. Samalla harmittaa, ettei ne sanat ole mun kirjoittamia.
Lupaisinko tehä tästä coverin... Harjoittelin tätä jo pianolla. Ja hyvältä vaikutti, Essi tirautti kyyneleet tänään terapiahuoneessa.
Hyvää yötä. Nukkukaa hyvin. <3
