Onnen aihe

Arvatkaapa mitä?

Niinpä, mulla on kämppä! Tai no kolmasosa, mutta kuitenki.

Sain sillon maanantaina sen asuntotarjouksen PSOASilta ja seuraavana päivänä hyväksyin sen. En päässyt näkemään asuntoa ennen päätöksentekoa, joten ostin sian säkissä. Anriikalta olin kuullut, millasta PSOASin asunnoissa yleensä näyttää, joten osasin varauta muovilattiaan, kiinnityspaneeleihin seinissä ja muutenkin ehkä vähän nuhjuiseen kuntoon.

Töissä mua jännitti niin, että mahassa kiersi ja ajatukset harhaili täysillä. Olo oli fyysisesti sama kuin sillon, kun ihastun täysillä - siinä ajatusten myllerryksessä kerkesin jopa muistella ekoja treffejä, semmoset oli fiilikset. Suunnittelin tulevan päivän tehtävälistalle kolme taskia: allekirjoita vuokrasoppari, mene kämppään ja ota aurinkoa.

Eilen olin sitten kämpän kans ensitreffeillä ja pikkuserkku Riina oli mulla essuna. Mua jännitti ja hihkuin ja puhuin varmaan taukoamatta. Olin miettinyt jo ennen etuovelle saapumista, millasen sisääntulon mä teen. Asunnossa asuisi mua ennen muita, joten pitäiskö mun koputtaa? Mutta mullahan on avaimet, joten onko ihan okei vaan paukata sisään? Kysyin vielä Riinaltakin, ja se kehoitti vaan avaamaan oven. Pääsyin avaamaan, koputtamaan ja huhuilemaan yhtäaikaa, sillä en osannut päättää.

Näin ensiksi pienen käytävän päässä keittiön, jossa oli vähän sinisen sävyjä. Seinillä oli lappuja joissa, luki "rakastan sinua" muutamalla kielellä sekä kehoituksia "Have a nice day!" ja "Remember to smile!" ja muita vastaavia. Julisteitakin oli pari, kissa-aiheisia. Lattialla oli monta paria ballerinakenkiä, kahdet rullikset sekä pinkit tohvelit, joissa oli mustia sydämiä.

Seuraavaksi kohdistin katseen huoneeseen, jossa olikin yhtäkkiä liikettä. Tumma tyttö kömpii hämmentyneenä sängystään ja alan esitellä itseäni käsi ojossa. Hän ei kuitenkaan ymmärtänyt sanaakaan, sillä hän ei osannut suomea. Toistin samat englanniksi ja sain kuulla, että toinen kämppikseni oli jossain muualla. Sitten uusi ystäväni osoitti minulle huoneeni. Avasin oven ja hihkaisin...

...se oli valtava! Ja nuhruinen. Ja siinä sängyssä en suostu nukkumaan edes yhtä ainutta yötä, se saa luvan lähteä heti ensimmäisenä. Istahdettiin Riinan kanssa mun kirjoituspöydälle ja alettiin piknikille. Siinä pöydällä oli hyvä istua, näin jo itteni syömässä siinä jonkun kanssa myöhemminkin. Pidin mun huoneesta heti.

Otettiin mittoja, dokumentoitiin kaikki naulanreiät ja muut viat sekä suunniteltiin, minne sen sängynkuvatuksen raijais. Tutkittiin varastot, pyykkitupa, kerhohuone ja kuntosali (joo, as if I would use it). Hyvästelin mun tulevan kämppiksen ja sanoin, että nähdään ens viikolla, kun menen sinne kuuraamaan pintoja.

Loppupäivä menikin sitten Nallikarin uimarannalla ja Riinalla kalkkunasubeja mussuttaen. Kaiken kaikkiaan hyvä päivä: tein kaiken mitä piti ja sitten vielä vähän enemmänkin. Ajoin kotiin hymy korvissa. Ikinä ennen ei Oulu-Kemi -välin ajaminen oo menny yhtä nopeaa.

Kerron ja kuvaan lisää, kun oon saanu mun huoneessa jotain aikaan. Pitää myös kysyä kämppiksiltä, haluaako ne näkyä tahi kuulua mun blogissa. Toivottavasti joo, ois huippukiva.