torstai 20. syyskuuta 2012
tiistai 18. syyskuuta 2012
Hemulihommia
Käytiin Jaken kans viime perjantaina Oulun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa. Tai no puutarha jäi tällä kertaa katsastamatta, mutta me kierrettiin kaikki kasvihuoneet.
Ja olinko innoissani, kun...
Ja olinko innoissani, kun...
.. siellä kasvoi kanarianbanaaneja...
... ja kaakaopuussa kaakaopapuja...
... kaktukset muistutti matoja...
... on olemassa kasvi nimeltään makkarapuu ja sen latinankielinen nimi on aivan liian naurettava...
... löysin pudonneita kukkia korvan taakse...
... ja siellä oli niin kovin rauhallista ja kaunista.
Nii ja seura oli parasta ♥
maanantai 17. syyskuuta 2012
Ei tänään
Uhosin kovasti eilen, että tekisin neljä tuntia kouluhommia ja sitten tekisin kaikkea kivaa. Odotin inspistä aika kauan: siivosin kämppää, vein nuuskatuliaisia kaverille, kävin kirjastossa ja kaupassa. Join kahvia - paljon. Söin toffeeta ja kuuntelin Gorillazia villapaita päällä. Tunsin vähän syyllisyyttä, mutta en sitten kuitenkaan kauaa. Näitä päiviä tarvitaan joskus. Viime keväänä en tahtonut tällaista hyväksyä, mutta nyt rentoutuminen alkaa tuntua sallitulta ja hyvältä.
Ulkona sataa tosi paljon ja pitäis päättää seuraavan vartin sisällä, menenkö joogaan vaiko en. Ei tekis mieli pyöräillä tuossa säässä, joogata tunti ja tulla takaisin samassa myrskyssä. Rentoutumisen taso ois kuitenkin nolla. Ehkä jatkan tällä moodilla koko loppupäivän.
BTW, mulla on maailman hienoin kahvipurkki:
Ulkona sataa tosi paljon ja pitäis päättää seuraavan vartin sisällä, menenkö joogaan vaiko en. Ei tekis mieli pyöräillä tuossa säässä, joogata tunti ja tulla takaisin samassa myrskyssä. Rentoutumisen taso ois kuitenkin nolla. Ehkä jatkan tällä moodilla koko loppupäivän.
BTW, mulla on maailman hienoin kahvipurkki:
Hitto, huomenna ois taas yliopistohommia... Jos huomenna jaksais vähän paremmin.
perjantai 7. syyskuuta 2012
Haasteluhommia
Anne on minulle laittanna hienon haasteen, johon nyt koitan vastata. :)
1. Opin juomaan kahvia viime keväänä. Nyt epäilen, että olen jäänyt koukkuun, sillä joskus mulla on semmonen tympeä pieni päänsärky ja eläimelliset vaistoni sanovat, että koneisto kaipaa kofeiinia. Voi paska, mun ei pitänyt jäädä koukkuun...
2. Kuuntelen yleensä radiosta Groove FM:ää, Nostalgiaa tai Novaa. Tällä hetkellä soi ekana mainittu ja tämä biisi:
Jäätävää. :D
3. Olen jäänyt kahvin lisäksi koukkuun liikuntaan. Käyn salilla ja ens maanantaina alkaa jooga.
4. Oon shoppaillut viime aikoina vaikka mitä vaatteita. Voisin niistäkin postailla teille joskus.
5. My girl wants to party all the time, part all the time, party all the timeeee....
6. Kävin keskiviikkona Wesibussissa ekaa kertaa Mirkun kanssa ja se oli aivan loistava homma! Bussi numero 69, jossa ajellaan tunti kerrallaan tai VIP-lipulla koko ilta. Bussissa on omat säännöt: siellä saa juoda ja se on oikeastaan suotavaa, siellä soi täysillä musiikki, siellä huudetaan ja hypitään ja bailataan ja heilutetaan bussia yhteistuumin. Ja penkeillä saa seisoa. Ja rahat menee hyväntekeväisyyteen. Tätä sitte vappuna uudelleen!!
7. Mun niska oli eilen niin kipeä, etten voinut kääntää päätä mihinkään suuntaan. Tänään se on vähän parempi, toivottavasti paranis äkkiä et pääsisin salille taas.
8. Oon ihan koukussa avocadoihin. Ne on niin ihanan värisiä ja makuisia ja tuntuisia suussa. Kaikki, joille olen maistattanut avocadoja, inhoaa niitä. Onneksi mulla on sentään hyvä maku ;D
9. Mulla on tänään palkkapäivä. Toivon, että osaisin käyttää sitä säästäen, sillä mun pitäis niiden ja opintotuen turvin selvitä pitkälle ens keväälle...
10. Oon heikkona Pusheeniin. Kattokaa nyt sitä reppanaa, minäkin käyn joka päivä kattomassa josko ois uus päivitys tullut.
11. Mulla on hyllyssä 16 levyä, joita en ole vielä kuunnellut. Toivottavasti en ostais yhtään uutta ennen kuin olen vanhoihin tutustunut. Mutta se tunne, kun ostaa uuden levyn, on upea. Yleensä kuuntelenkin ne saman tien. Nuo 16 ovat iskän varastoista tai mulle lahjoitettua klassista musiikkia. Ei klassisessa mitään vikaa, itse asiassa halusinkin sitä, mutta haluaisin itse valita levyni.
Sitten Annen keksimät kysymykset:
1. Jos voisit olla päivän ajan ihan kuka tahansa elävä tai kuollut henkilö, kuka olisit?
- Haluaisin ehkä olla meidän mummo. Haluaisin nähdä ja kokea kaiken sen, mitä se on pienenä tehnyt.
2. Varhaisin muisto lapsuudesta.
- Kertasin tän just äitille viime viikonloppuna saunassa. Muistan, kun mulle pistettiin pakaraan joku piikki. Muistan Keminmaan terveyskeskuksen, terveydenhoitaja Paulan ja sen valkosiniraitaisen paidan. Ja ne loisteputkilamput ja kun huusin.
3. Suklaa-, vanilja- vai mansikkapirtelö?
- Voi eiii, no nyt ois tietty tuoreista mansikoista tehty pirtelö aika nannaa!
4. Kuka on arjen sankarisi?
- ÄITI ♥ Eikä tätä tartte ees selittää.
5. Unelma, jonka toteutumisen eteen teet/olet tehnyt kovasti töitä?
- Se, että musta tulee isona opettaja. Kovasti on tullu duunia tehtyä ja paljon on vielä edessä.
6. Vasta vai vihta?
- Vihta!
7. Paras ulkomaanmatkasi tähän mennessä?
- Au pair -jakso Englannissa. Nothing compares, ei nyt eikä koskaan. Opin ja näin niin paljon, etten aivan vieläkään tajua sitä. Vähitellen.
(Anne, olet unohtanut kasikysymyksen! :D Ei haittaa, näissä on jo askartelemista)
9. Saat vaita, syötkö koko loppuelämäsi mitä tahansa lihomatta grammaakaan ja pysyt nykyisessä painossasi, vai laihdutko maagisesti tavoitepainoosi mutta keräät tulevaisuudessa painoa tuplasti herkemmin. Kumman valitset?
- Valitsen ton ekan vaihtoehdon, sillä olen aika lailla tavoitepainossani. Viime aikoina se on pudonnut muutaman kilon ja olen tosi tyytyväinen nyt.
10. Mikä sivu vie eniten aikaasi Internetin ihmemaailmassa?
- Fabo. Nyt syksyllä myös varmaan kaikki koulusivut eli Optimat, Wikit, OOOSAn blogi sun muut.
11. Mitä positiivista syksyn alkamisessa mielestäsi on?
- On ihanaa laittaa syystakki ja neuleita päälle, pyöräillä aamulla kouluun, kun ilma on raikas ja aurinko paistaa. Sen säteet osuu puihin, joiden lehdet on keltaiset ja hohtaa upeasti sinistä taivasta vasten. Koulussa nään kaverit päivittäin. Siellä myös syön päivittäin ruokaa, jota mun ei tartte ite laittaa. Syksyllä alkaa kaikki harrastukset. Syksyllä kynttilöiden polttaminen on järkevämpää kuin kesällä.
Sitten mää kysyn:
1. Mihin olet koukussa just nyt?
2. Mitä tulevaa tapahtumaa/asiaa odotat nyt eniten?
3. Milloin viimeksi halasit jotakuta?
4. Onko Spotify hyvä vai mättääkö siinä jokin?
5. Mieleisin kotiaskare?
6. Mikä asia sai sinut hymyilemään eilen?
7. Lempivaatteesi/asusteesi?
8. Jos saisit kuudennen aistin, minkä haluaisit?
9. Miksi taivas on sininen?
10. Minkä kirjan luit viimeksi? Millainen se oli?
11. Haluttaako karkkia? :3
Tähän saavat vastata Mirva & Eeva ja Silja ja Milla ja Miia!
"This little award is all about discovering new blogs and helping those with less than 200 followers to get recognised."
1. Each person tagged must post 11 things about themselves.
2. They must also answer the 11 questions the ' tagger ' has set for them.
2. They must also answer the 11 questions the ' tagger ' has set for them.
3. They must create 11 more questions to ask bloggers they have decided to tag.
4. They must then choose 11 bloggers with less than 200 followers and tag them in their post.
5. These lucky bloggers must then be told.
6. There's no tag backs.
1. Opin juomaan kahvia viime keväänä. Nyt epäilen, että olen jäänyt koukkuun, sillä joskus mulla on semmonen tympeä pieni päänsärky ja eläimelliset vaistoni sanovat, että koneisto kaipaa kofeiinia. Voi paska, mun ei pitänyt jäädä koukkuun...
2. Kuuntelen yleensä radiosta Groove FM:ää, Nostalgiaa tai Novaa. Tällä hetkellä soi ekana mainittu ja tämä biisi:
Jäätävää. :D
3. Olen jäänyt kahvin lisäksi koukkuun liikuntaan. Käyn salilla ja ens maanantaina alkaa jooga.
4. Oon shoppaillut viime aikoina vaikka mitä vaatteita. Voisin niistäkin postailla teille joskus.
5. My girl wants to party all the time, part all the time, party all the timeeee....
6. Kävin keskiviikkona Wesibussissa ekaa kertaa Mirkun kanssa ja se oli aivan loistava homma! Bussi numero 69, jossa ajellaan tunti kerrallaan tai VIP-lipulla koko ilta. Bussissa on omat säännöt: siellä saa juoda ja se on oikeastaan suotavaa, siellä soi täysillä musiikki, siellä huudetaan ja hypitään ja bailataan ja heilutetaan bussia yhteistuumin. Ja penkeillä saa seisoa. Ja rahat menee hyväntekeväisyyteen. Tätä sitte vappuna uudelleen!!
7. Mun niska oli eilen niin kipeä, etten voinut kääntää päätä mihinkään suuntaan. Tänään se on vähän parempi, toivottavasti paranis äkkiä et pääsisin salille taas.
8. Oon ihan koukussa avocadoihin. Ne on niin ihanan värisiä ja makuisia ja tuntuisia suussa. Kaikki, joille olen maistattanut avocadoja, inhoaa niitä. Onneksi mulla on sentään hyvä maku ;D
9. Mulla on tänään palkkapäivä. Toivon, että osaisin käyttää sitä säästäen, sillä mun pitäis niiden ja opintotuen turvin selvitä pitkälle ens keväälle...
10. Oon heikkona Pusheeniin. Kattokaa nyt sitä reppanaa, minäkin käyn joka päivä kattomassa josko ois uus päivitys tullut.
11. Mulla on hyllyssä 16 levyä, joita en ole vielä kuunnellut. Toivottavasti en ostais yhtään uutta ennen kuin olen vanhoihin tutustunut. Mutta se tunne, kun ostaa uuden levyn, on upea. Yleensä kuuntelenkin ne saman tien. Nuo 16 ovat iskän varastoista tai mulle lahjoitettua klassista musiikkia. Ei klassisessa mitään vikaa, itse asiassa halusinkin sitä, mutta haluaisin itse valita levyni.
Sitten Annen keksimät kysymykset:
1. Jos voisit olla päivän ajan ihan kuka tahansa elävä tai kuollut henkilö, kuka olisit?
- Haluaisin ehkä olla meidän mummo. Haluaisin nähdä ja kokea kaiken sen, mitä se on pienenä tehnyt.
2. Varhaisin muisto lapsuudesta.
- Kertasin tän just äitille viime viikonloppuna saunassa. Muistan, kun mulle pistettiin pakaraan joku piikki. Muistan Keminmaan terveyskeskuksen, terveydenhoitaja Paulan ja sen valkosiniraitaisen paidan. Ja ne loisteputkilamput ja kun huusin.
3. Suklaa-, vanilja- vai mansikkapirtelö?
- Voi eiii, no nyt ois tietty tuoreista mansikoista tehty pirtelö aika nannaa!
4. Kuka on arjen sankarisi?
- ÄITI ♥ Eikä tätä tartte ees selittää.
5. Unelma, jonka toteutumisen eteen teet/olet tehnyt kovasti töitä?
- Se, että musta tulee isona opettaja. Kovasti on tullu duunia tehtyä ja paljon on vielä edessä.
6. Vasta vai vihta?
- Vihta!
7. Paras ulkomaanmatkasi tähän mennessä?
- Au pair -jakso Englannissa. Nothing compares, ei nyt eikä koskaan. Opin ja näin niin paljon, etten aivan vieläkään tajua sitä. Vähitellen.
(Anne, olet unohtanut kasikysymyksen! :D Ei haittaa, näissä on jo askartelemista)
9. Saat vaita, syötkö koko loppuelämäsi mitä tahansa lihomatta grammaakaan ja pysyt nykyisessä painossasi, vai laihdutko maagisesti tavoitepainoosi mutta keräät tulevaisuudessa painoa tuplasti herkemmin. Kumman valitset?
- Valitsen ton ekan vaihtoehdon, sillä olen aika lailla tavoitepainossani. Viime aikoina se on pudonnut muutaman kilon ja olen tosi tyytyväinen nyt.
10. Mikä sivu vie eniten aikaasi Internetin ihmemaailmassa?
- Fabo. Nyt syksyllä myös varmaan kaikki koulusivut eli Optimat, Wikit, OOOSAn blogi sun muut.
11. Mitä positiivista syksyn alkamisessa mielestäsi on?
- On ihanaa laittaa syystakki ja neuleita päälle, pyöräillä aamulla kouluun, kun ilma on raikas ja aurinko paistaa. Sen säteet osuu puihin, joiden lehdet on keltaiset ja hohtaa upeasti sinistä taivasta vasten. Koulussa nään kaverit päivittäin. Siellä myös syön päivittäin ruokaa, jota mun ei tartte ite laittaa. Syksyllä alkaa kaikki harrastukset. Syksyllä kynttilöiden polttaminen on järkevämpää kuin kesällä.
Sitten mää kysyn:
1. Mihin olet koukussa just nyt?
2. Mitä tulevaa tapahtumaa/asiaa odotat nyt eniten?
3. Milloin viimeksi halasit jotakuta?
4. Onko Spotify hyvä vai mättääkö siinä jokin?
5. Mieleisin kotiaskare?
6. Mikä asia sai sinut hymyilemään eilen?
7. Lempivaatteesi/asusteesi?
8. Jos saisit kuudennen aistin, minkä haluaisit?
9. Miksi taivas on sininen?
10. Minkä kirjan luit viimeksi? Millainen se oli?
11. Haluttaako karkkia? :3
Tähän saavat vastata Mirva & Eeva ja Silja ja Milla ja Miia!
keskiviikko 5. syyskuuta 2012
BILEET!!
Päästin ton karjaisun luentosalista ulos päästyäni. On aika Vulcanalian ♥
P.S. postaan taas joskus, mutta elämä vie voiton nytte blogista ihan 100-0!
maanantai 20. elokuuta 2012
Pahki
Jo pitkään oon halunnut avautua ihan toden teolla minua ärsyttäneestä asiasta.
Se on ihmiset. Liikenteessä. Tarkemmin sanottuna kevyen väylän tienkäyttäjät saa mut ihan raivon partaalle.
Pyöräilin (huomaa imperfekti, olen nyt lomalla!) töihin normaalisti. Usein sää oli mukava, aurinko paistoi ja linnut lauloivat. Minä en niitä kuunnellut, minulla on mp3-soitin. Tahti on kova, töihin on ehdittävä ajoissa. Pitää vaihtaa hikinen t-paita ja vielä hikisemmät työhousut hikiselle iholle. On kiire.
Sitten siihen tulee sellainen. Jalankulkija.
Se kävelee keskellä tietä. Päässäni kilahtaa kuin härällä punaisen vaatteen nähdessään. Sieraimistanikin tulee sellaista höyryä kuin härällä. Pudistan päätäni, rinkutan pyöränkelloani ja kurvaan ohi. Pudistan päätäni edelleen, jotta jalankulkija näkee pahennukseni. Perkele hidasti mun matkaani!
Entäs sitten, kun kävelijöitä on kaksi tai useampi? Entä jos ne on pyöräilijöitä? Ärsyyntymiseni nousee korkeampaan potenssiin, pyöränkelloni huutaa armoa ja muut kulkijat pelästyvät puolikuoliaaksi. Heidän reaktionsa on hajaantuminen. HAJAANTUMINEN TIEN MOLEMMIN PUOLIN, jolloin ainakin Oulussa on toisinaan vaikeaa päästä läpi kapeiden teiden vuoksi. Saatanan saatana sentään!!
Kaikkein pahinta on keskustassa pyöräileminen päiväsaikaan. Ei jumalauta, siellä ei ole liikennesääntöjä enää lainkaan, vaanvallalla ovat villin lännen lait: ihmiset menevät sikin sokin sinne tänne ilman logiikaa. Pyöräileppä siinä ilman pahki ajamisia.
Onneksi minä osaan liikennesäännöt ja taidan liikenne-etiketin. Etenkin viikonloppu- tai keskiviikkoriennoissa pyörällä väistely tulee ikään kuin luonnostaan. Kävellä osaan. Suoraan ja mutkitellen. Taakse ei kannata katsoa, koska edessä tapahtuu kaikki. Joskus katson puunlatvoja niin, että väistän automaattisesti ojaan. Pyörällä.
Totuushan on, että tielläni olevat liikenteen kanssakäyttäjät vituttaa mua suuresti. Ärsyynnyn juurikin kuvailemallani tavalla, etenkin jos on kiire tai paha päivä. Olen kuitenkin varsinkin jalan kulkiessani aivan samanlainen taivastelija kuin kaikki ne, jotka haluaisin pois teiltä. Sitä se teettää, kun on tottunhyt tyhjiin pyöräteihin landella.
P.S. Turusa!
Se on ihmiset. Liikenteessä. Tarkemmin sanottuna kevyen väylän tienkäyttäjät saa mut ihan raivon partaalle.
Pyöräilin (huomaa imperfekti, olen nyt lomalla!) töihin normaalisti. Usein sää oli mukava, aurinko paistoi ja linnut lauloivat. Minä en niitä kuunnellut, minulla on mp3-soitin. Tahti on kova, töihin on ehdittävä ajoissa. Pitää vaihtaa hikinen t-paita ja vielä hikisemmät työhousut hikiselle iholle. On kiire.
Sitten siihen tulee sellainen. Jalankulkija.
Se kävelee keskellä tietä. Päässäni kilahtaa kuin härällä punaisen vaatteen nähdessään. Sieraimistanikin tulee sellaista höyryä kuin härällä. Pudistan päätäni, rinkutan pyöränkelloani ja kurvaan ohi. Pudistan päätäni edelleen, jotta jalankulkija näkee pahennukseni. Perkele hidasti mun matkaani!
Entäs sitten, kun kävelijöitä on kaksi tai useampi? Entä jos ne on pyöräilijöitä? Ärsyyntymiseni nousee korkeampaan potenssiin, pyöränkelloni huutaa armoa ja muut kulkijat pelästyvät puolikuoliaaksi. Heidän reaktionsa on hajaantuminen. HAJAANTUMINEN TIEN MOLEMMIN PUOLIN, jolloin ainakin Oulussa on toisinaan vaikeaa päästä läpi kapeiden teiden vuoksi. Saatanan saatana sentään!!
Kaikkein pahinta on keskustassa pyöräileminen päiväsaikaan. Ei jumalauta, siellä ei ole liikennesääntöjä enää lainkaan, vaanvallalla ovat villin lännen lait: ihmiset menevät sikin sokin sinne tänne ilman logiikaa. Pyöräileppä siinä ilman pahki ajamisia.
Onneksi minä osaan liikennesäännöt ja taidan liikenne-etiketin. Etenkin viikonloppu- tai keskiviikkoriennoissa pyörällä väistely tulee ikään kuin luonnostaan. Kävellä osaan. Suoraan ja mutkitellen. Taakse ei kannata katsoa, koska edessä tapahtuu kaikki. Joskus katson puunlatvoja niin, että väistän automaattisesti ojaan. Pyörällä.
Totuushan on, että tielläni olevat liikenteen kanssakäyttäjät vituttaa mua suuresti. Ärsyynnyn juurikin kuvailemallani tavalla, etenkin jos on kiire tai paha päivä. Olen kuitenkin varsinkin jalan kulkiessani aivan samanlainen taivastelija kuin kaikki ne, jotka haluaisin pois teiltä. Sitä se teettää, kun on tottunhyt tyhjiin pyöräteihin landella.
P.S. Turusa!
sunnuntai 12. elokuuta 2012
Cute overload
Eilen oli meidän työporukan saunailta aka viinakekkerit. Oli aika hauskaa, mutta en jaksanut jäädä baareileen, kun Kaarleenkin oli tuhannen pitkä jono. En ollu enää puolen yön jälkeen kärsivällinen, kun olin herännyt aamulla puoli kasilta ja juossut muutamat kilsat. Uni tulikin äkkiä, kun pääsin kotiin.
Tänään heräsin kymmenen kymmenen aaäm, kun Anriikka tekstasi: "Muista kukat." Edellisenä päivänä Anriikka oli pyytänyt mua murtautumaan sen kämppään, että pääsisin kastelemaan sen kukkaparat. Sister's gotta do what a sister's gotta do, soitin Anskulle aika crankyn puhelun ja sanoin, että teen sen, vaikka edellisenä päivänä olin täysin vastaan koko ideaa.
Olin maailman hehkein, kun seisoin Anriikan oven edessä henkari toisessa kädessä, toinen ovikelloa soittaen. Kun sisällä ei ollut remppamiehiäkään, yritin työntää kättäni henkarin kanssa postiluukusta ja kurotella kohti ovenkahvaa. Siinä sitten mietin, että mitä jos naapurit tulee tai mun käsi juuttuu postiluukkuun. Olin varannut henkkarit ja puhelimen mukaan, jos vaikka joutuis selittelemään todistajille. Onneksi sellaisia ei sattunut kohdalle, enkä minäkään päässyt kämppään sisälle. Anriikalla oli liian pieni postiluukku. Kukat jäi kastelematta, toivotaan että pienet kiinanruusu, lankaköynnös ja muratti vielä huomiseen jaksaisivat.
Sieltä selvittyäni tulin kotiin ja aloin puunata kämppää ja itseäni ja nyt, kuuden tunnin jälkeen, alkaa homma olla pikkuhiljaa hanskassa. Olen pynttäytynyt päästä varpaisiin. Mahassa on perhosia ja säntäilen. Kulta tulee kahdeksalta asemalle, ja on minun seuraavat kaksi viikkoa.
Vielä pari tuntia... iiiikk! :3
Tänään heräsin kymmenen kymmenen aaäm, kun Anriikka tekstasi: "Muista kukat." Edellisenä päivänä Anriikka oli pyytänyt mua murtautumaan sen kämppään, että pääsisin kastelemaan sen kukkaparat. Sister's gotta do what a sister's gotta do, soitin Anskulle aika crankyn puhelun ja sanoin, että teen sen, vaikka edellisenä päivänä olin täysin vastaan koko ideaa.
Olin maailman hehkein, kun seisoin Anriikan oven edessä henkari toisessa kädessä, toinen ovikelloa soittaen. Kun sisällä ei ollut remppamiehiäkään, yritin työntää kättäni henkarin kanssa postiluukusta ja kurotella kohti ovenkahvaa. Siinä sitten mietin, että mitä jos naapurit tulee tai mun käsi juuttuu postiluukkuun. Olin varannut henkkarit ja puhelimen mukaan, jos vaikka joutuis selittelemään todistajille. Onneksi sellaisia ei sattunut kohdalle, enkä minäkään päässyt kämppään sisälle. Anriikalla oli liian pieni postiluukku. Kukat jäi kastelematta, toivotaan että pienet kiinanruusu, lankaköynnös ja muratti vielä huomiseen jaksaisivat.
Sieltä selvittyäni tulin kotiin ja aloin puunata kämppää ja itseäni ja nyt, kuuden tunnin jälkeen, alkaa homma olla pikkuhiljaa hanskassa. Olen pynttäytynyt päästä varpaisiin. Mahassa on perhosia ja säntäilen. Kulta tulee kahdeksalta asemalle, ja on minun seuraavat kaksi viikkoa.
Puin ylleni Carrie Bradshaw -asua varten ostetun hameen. Mietin kauan, et onko se ihan liikaa, mutta aivan sama. Ollaan sitten saamarin ylisöpöjä!
Tyllihame from Forever 21, trikoopaita from Gina Tricot
Vielä pari tuntia... iiiikk! :3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)