Ajattelin nyt pelkkien kuvien sijaan kirjoitella vähän siitä, mitä mulle nyt ihan oikeasti kuuluu.
Aloitin tosiaan kesätyöt torstaina. Olin muutaman päivän jo huhti-toukokuussa, mutta nyt mulla on töitä ihan kunnolla viitenä päivänä viikossa. Ja jep, kassahommia. Ei niin hohdokasta, mutta tienaanpahan monta rahaa. Tämä kesäkuu menee vielä kitkutellessa, sillä viime kuussa ei niitä työtunteja kertynyt kuin 13. Haluan ja tarvitsenkin paljon asioita, kuten hiustenleikkuun ja uudet kuulokkeet, mutta moisiin ei ole nyt varaa. Odottelen heinäkuun alkuun.
Koulujutut on ihan kunnolla ohi tältä keväältä. Tilillä on pinossa 60,5 opintopistettä, vielä pitäisi tulla 4,5. Wau! Olen ylpeä itsestäni. Selvisin, vaikka melkeinpä koko kevään pelkäsin jotain ihan päinvastaista.
Viime aikoina olen pelännyt vähän vaikka mitä: koulua, töitä, yksinäisyyttä. Sille pelolle on nyt tilaa, kun kaverit haihtui töihin muille paikkakunnille. Mulla on niitä kauhea ikävä koko ajan, haluan seuraa ja meteliä ympärilleni. Olisi sittenkin ehkä pitänyt mennä Kemiin töihin, että olisi saanut olla
kotonakotona. Olin ihan onnessani, kun sain alkuviikosta kuitenkin viettää kolme yötä äipän helmoissa. Siellä on niin kovin hyvä olla.
Onneksi hellu tulee tänne ihan kohta ja on täällä viikon. Vaikka käyn töissä suunnilleen kuusi tuntia kerrallaan, on meillä vuorokaudesta kuitenkin 18 tuntia toisillemme. Ja ne kaksi vapaapäivää.
Onni.
Tänään on ollut hyvä päivä, kun nukuin, pakotin itseni vähän urheilemaan ja söin ihan liikaa. Katsoin myös Ally McBealin viimeisenkin jakson ja mietin kuumeisesti, millä korvaan elämää tulevaisuudessa. Tämmöset sarjojen loppumiset on ihan kamalia! :D Haluaisin kattoa tuota vielä vaikka kuinka, tuo loppuikin niin, että se vois vielä jatkua... Piru. Ei muuta ku uutta sarjaa metsästämään, hyviä ehdotuksia ainakin on sadellut vaikka kuinka.
Kylvettäkää, syöttäkää ja hoitakaa itseänne tänä iltana, niin minäkin teen. :)