Sannan invaasio numero dos: OULU

Heti alkuun anteeksipyyntö Millalle invaasio-sanan käytöstä; en mahtanut itselleni mitään.

Eräs arvon anonyymi lukija kysyi multa: "Miltä oululainen elämä maistuu?" Kysyjä ei tarkoittanut kysymystä kirjaimellisesti, mutta kirjaimellisesta on hauskaa lähteä purkamaan. Vastaukseni on:

Oululainen elämä maistuu paperille, valkoviinille, naurulle ja subeille.

Paperi liittyy tottakai kouluun. Koulusta saa aina monisteen poikineen ja jos ei saa monistetta, niin kalvolla on kyllä kirjoitettavaa, jotta päivän paperikiintiöt saataisi täyteen. Profession hankinta menee edelleen vallan mukavasti: tähän mennessä oon muun muassa aloittanut pianotunnit, lopettanut kasvatustieteen peruskurssin luennoilla käymisen (ja tehnyt comebackin) sekä piirtänyt kulmaperheen. Viime torstaina raahauduin kouluun upean bileillan jälkeen aivan ajoissa klo 8.15 alkavalle luennolle ja sama olisi tähtäimessä myös tänä perjantaina.

Tästäpä tulikin sopiva aasinsilta tuohon viiniin, nimittäin juhliakin on mahtunut tähän kuukauteen jonka olen täällä asunut (havahduin tässä ensi kertaa, että olen tosiaan ollu oululainen nyt tasan kuukauden päivät - saa onnitella!). Meidän luokka ei tosin oo kovin bileposse muihin verrattuna, mutta me lämmetään vähän hitaasti. Huomenna olis vuorossa fuksisuunnistus, jonka takia oon menettänyt yöunet maanantain ja sunnuntain välisenä yönä. Siitä tulee niin fantastista ja ikimuistoista ja hauskaa, että en jaksa varmaan tulevanakaan yönä nukkua saatika olla rauhassa aamun luennoilla...

Nauru. Mun elämä on aika nauruntäyteistä täällä. Anriikan kans nähdään muutaman kerran viikossa ja oon huomannu, että joka kerta meillä tulee vähintään kerran semmonen nauramme-sydämen-pohjasta-läpälle-jonka-voi-ymmärtää-vain-sisko -kohtaus. Lisäksi mun luokalla on tyyppejä, joiden kanssa tykkään nauraa kaikille jutuille. Niin ja stand-up. Niin ja teatteri.

Koitan tosiaan integroitua myös Oulun kulttuurielämään ja aloitin tänään teatteriharrastuksen Oulun ylioppilasteatterin merkeissä. Eka tapaaminen oli tänään, ja siellä oli melko hauskaa:

...nimittäin mun uudet H&M:ltä ostetut sukat meni siinä tunteen ja taiteen kuohunnassa (=tyrännosaurus rexiä ja iguaania leikkiessä) rikki. Ilmoittauduin musiikkiryhmään, mutta toisaalta mua kiinnostais kaivaa Tsehovin tuotannosta yksittäisiä lauseita ja koostaa niistä huumoripitoinen monologi ja esittää se lavalla... saatan tehdä takinkäännön, jos uskallan. Oon näytellyt lähinnä koulun juhlissa, joten en oo mikään lahjakkuus tai osaaja, muttei aina tartte ollakaan! Siksi mä varmaan meninkin tonne teatterihommaan, kun on kiva kokeilla kaikkea uutta. Ens torstaina vuorossa salsa ja lähitulevaisuudessa ratsastus, hiiohoi!

Oulu on aika jees. Täällä on hyvä kulkea joka paikkaan pyörällä. Julkinen liikenne on ylikallis, mutten ole sitä juurikaan onneksi käyttänyt. Ihmiset ovat sisäänpäin lämpiäviä, kuten eräs randomilla kadulla pysäytetty ihminen mainitsikin, mutta onneksi melkein kaikki mun luokkakaverit on ulkopaikkakuntalaisia ja kaikki vähintään yhtä tutustuishaluisia kuin meikäläinenkin. En puhu oulua ("Ookkonää oulusta? Pelekääkkönää polliisia?") enkä varmaan koskaan puhukaan.

And that's that. Ja huomenna sokka irti!