Perusmaanantai

Mä elin terveellistä elämää koko viime viikon.

Mun eväät vaan vaihtui sitten perjantaina.

Saksalaiset ystäväni pakotti mut syömään palan saksalaista suklaata. Sitten söin kaks pannaria nutellan kera, mutta siihen mua ei pitänyt pakottaa. Söin sipsiä pikkupussin. Ja palan Pandan lakua. Ja palan juustokakkua. Heihei, herkkulakko, oli kiva tavata!

Ei mulla oo edes syyllinen olo. Olin aina haaveillut kunnon opiskelijabileistä, nyt kolusin sitten kahdet läpi! Tulin eilen illalla kotiin ilman meikkiä, tukka sekaisin, lasit päässä ja pitsitoppi täynnä ihmetahroja, mutta silti poika sanoi, että mä näytän prinsessalta ja että se edelleen haluaa mun kans naimisiin.

Mulla oli aivan mielettömän kivaa, mutta nyt on tosi paha väsy. Näin hölkkälenkin jälkeen koen, et mussa on vielä panoksia ilta yhdeksään ehkä, sitten oon ihan kanttuvei...

np: Brandi Carlile - Downpour

Luvassa randomkuulumisia kera uuden käsityötekeleestäni otettujen kuvien!

Tadaa, mun upouusi ihana hihatin!

- Meillä on tosiaan se remontti menossa, ja täällä pyörii parhaimmillaan noin neljä miestä aina
kerrallaan. Ne miehet on nelissäkymmenissä ellei vanhempia, lihavia ja... no, perus
raksamiehiä. Tänään olin tiskaamassa ja yhtäkkiä mun viereeni tuli joku laskemaan vettä
ämpäriin ja kun katsahdin vieressäni olevaa muukalaista, mä vähän hätkähdin. Se oli nuori ja
komea mies!

- Suunnittelen tulevani kotiin huhtikuussa Pariisin kautta. Kävisin moikkaan Viviä vaikka
viikonlopun ajan. Pitää kuitenkin ottaa huomioon tuo surullisenkuuluisa pankkitili, joka saattaa
laittaa vastaan. Haluan käydä vielä kerran Lontoossa Santtua moikaan ja Edinburghissa
tyttöjen kans roadtripillä. Kattoo häntä.

Lanka on 7 veljestä, väri ruskeanharmaa, määrä tasan kaks kerää.
Neuloin tommosia raitoja vaihtelemalla nurjaa ja oikeaa kierroksittain.

- Oon havainnut, miten lapsen kiehtoo mua ihan hulluna. Tarkkailen pojan kielenkehitystä
satunnaisesti ja koitan miettiä, miten saisin sen puhumaan enemmän suomea. Musta taitaa
tulla siis opettaja... Myös vauvan kehittyminen saa mussa aikaan iloisia tunteita; tänään
pikkuneiti otti mun nähden ensimmäisiä askeliaan ilman tukea!

- Huomenna on perjantai. Havahduin siihen tänään ihan yhtäkkiä. Olin menossa vasta tiistain ja
keskiviikon välimailla. Vähänkö siistiä, juhlinnat ja rommikola minua kutsuvat!

Tein ovelasti peukunreiät noihin hihoihin. Pysyy tukevasti päällä
ja lämmittää ranteitakin ihanasti.

Mehutonna

Huh. Oon ollut tällä viikolla ihan sairaan väsynyt. Nyt ne joululomalla kerätyt mehut on sitten kaiketi käytetty loppuun. Herään aamulla kamalan väsyneenä ja haluaisin vaan jatkaa unia, mutta työhön on tartuttava. Remontti haittaa kyllä osittain työntekoa ja muutakin elämää aina vain enemmän, tällä hetkellä bloggaan pojan huoneesta kun mun huone on nyt työmaata myös. Shit.

Viime viikonloppu oli myös aika kuluttava. Lähdin kiitämään heti perjantai-iltapäivällä kohti Brumia. Menin Steffille, laitettiin ykköset ylle ja mentiin bussilla keskustaan Erikan opiskelijasolulle.

Erika oli hommannut itsellen DJ deckin, eikö oo aivan älyttömän siistiä?? Olin ihan haltioissani tosta, tuo on niin cooligt! E soitteli meille muutaman raidat ja sitten alettiin rommikolalle...

Mulle kelpas myös ruisleipä...


...and it was good!

Meillä oli ihan hillittömän hauskaa. Oli ihanaa nähdä tyttöjä pitkästä aikaa, Erikaa olin nähny viimeks pari kuukautta sitten kaiketi... Ihan luvattoman paljon, pitää alkaa pitää yhteyttä enemmänkin tuohon ihanaan tyttöön. Ens viikonloppuna on jo yhdet bileet tiedossa, en malta odottaa...!

Erikan luota lähdettiin disco matador -kävelyn siivittäminä taksilla The Loft Loungeen. Loft on homobaari, mutta ihana sellainen; siellä on erittäin tyylikäs sisustus, ei liikaa porukkaa, ei liikaa melua, hyvää musiikkia... Se ei oo siis sellainen mitä aikoinaan homobaari mulle toi mieleen. Siellä saattaa joku gaypariskunta suukottaa toisiaan pikkusen, mutta ei sen kummempaa. Se on aivan kuin mikä tahansa baari, mutta siellä käy enemmän sateenkaarikansaa. Meille se ilmapiiri on just passeli.

Loftista jatkettiin Oceanaan, mikä osoittautui pikkupettymykseksi. Porukkaa ei ollut juuri ollenkaan ja ainoastaan yks viidestä huoneesta oli auki. Onneks seura oli parasta...

Stef's such a seductress! ;D

Aahhhh mua väsyttää. Kävin taas lenkillä ja olin ihan poikki sen jälkeen. Koitan käydä kolmesti viikossa, jotta saisin itteni hiukkasen timmimmäksi. Tulosta on jo tullut, nimittäin kävin Steffillä puntarilla ja se näytti pari kiloa vähemmän kuin kaks viikkoa sitten! Jaksan myös juosta pidempiä välimatkoja. Enää viikko herkkulakkoa jäljellä, saa nähdä jatkanko sitä sitten vielä pidemmällekin. Ei tunnu enää niin kamalalta ilman suklaata ja muita ihanuuksia, mutta joskus meinaa lipsahtaa; melkein menin syömään palan kakkua sunnuntaina, mutta taistelin mielihaluja vastaan. Sen sijaan ostin Body Shopsista Love etc... -vartalovoin ja ihanat tohvelit Nextistä. Ehkä ei ois kannattanu, mun rahatilanne on perhanan köyhä nyt... :D

Joo lähtis kohta keittolounaalle Skinny Kitteniin, nälkä hiipii jo. Paitsi että ei vielä oo ees lounasaika... FAK.

Ja ei, Stef ei oo alasti liikenteessä.

Elämän suuria kysymyksiä

Mulla ja pojalla on tämän remontin keskellä tapana syödä välipalaa pojan huoneessa yläkerrassa. Teen eväät yleensä aamuisin, laitan ne jääkaappiin odottamaan ja tuon ne yläkertaan haettuani pojan koulusta.

Teimme näin myös keskiviikkona. Olin lämmittänyt pojalle myös kupillisen kuumaa kaakaota, sillä meitä molempia paleli kirpakassa tammikuun säässä.

Poika mutusteli kaakaon kanssa myös grannylta saamaansa suklaatikkaria. Suupielet suklaassa hän sitten kysyi minulta:

"Will you grow anymore?"

Ajattelin vastata, että toivottavasti en ainakaan leveyssuunnassa. Suklaatikkarin tuoksu sai veden kielelleni. Laskin päiviä mielessäni; olin ollut ilman suklaata jo 18 päivää.

"En taida kuule enää kasvaa. Oon jo kasvanut niin pitkäksi kuin voin kasvaa," vastasin pojalle.

"Will you marry someone, then?" poika kysäisi loogisen jatkokysymyksen. Mua huvitti ja vastasin, että menen naimisiin, jos löydän itselleni miehen, jonka kanssa haluan viettää sitten loppuelämäni.

"Who are you going to marry?"

"Enpäs kuule vielä tiedä."

"Well, then, what about me?"

Ja niin mua oli kosittu ensimmäisen kerran. Harmi vain, että kosija oli mua 15 vuotta nuorempi. Se oli kyllä kovin suloinen, olisin suukottanut sen huulia monastikin, sillä suupielet sotkeentuivat yhä enemmän vain suklaaseen. Kohteliaasti kuitenkin kieltäydyin kosinnasta ja selitin kieltäytymiseni syyt. Sitten päädyimme molemmat kikattamaan lattialle.

Lähden kohta Brumiin, ja pääsen tänään tanssimaan koroissa. Hyvää viikonloppua teille kaikille! :)

Lonely day

Sunnuntaina läksin itsekseni shoppailemaan ja ammentamaan kulturellia hengenravintoa Birmingham Museums & Art Gallerysta. Kaupunki oli sateisen harmaa ja ankea, etenkin yksin katuja tallatessani olo oli kovin ahdistava.

Kävin ensiks shoppailemassa ja tässä löydökseni:

Mukavaakin mukavammat korkkarit 11,95 £ (alkup hinta 24,80 £), Forever 21




Musta minimekko 31,80 £, Forever 21

Myönnetään, ton mekon kohdalla mun talous heitti täydellistä häränpyllyä, mut hei KATTOKAA NYT HERRANEN AIKA!! Ei tota voinut vaan jättää! Täydellisesti istui, täydellisesti pysyi päällä tuolla kaula-aukon sisäpuolella olevien silikoninauhojen ansiosta... Ja mulla ei muuten olis bilevaatteita, joiden väri sopis tuohon mun tukkaan.

Kävin myös kuluttamassa mun host grannylta joululahjaksi saamani lahjakortin:

Kännykkäkoru 2,75 £, pikkuhousut 6 £/kibale, Accessorize

Kotiin saavuttuani olin viikon palkkaa köyhempi ja helkkarin yksinäinen. Onnistuin jopa eksymään siellä taidemuseossa. Kotona oli pakko laittaa System of a Downin Lonely day soimaan. Systemillä mentiinkin sitten loppupäivä. Reiluutta sunnuntaihin toi kuitenkin se, että sain 30 cm subin 15 cm hinnalla. Kiitos kaunis sille hassulle intialaiselle miehelle, joka sen subin mulle myi. :)

Nyt on tiistai ja toivon hartaasti, et ens viikonloppuna mä saisin tilaisuuden laittaa ton ihanan mekon päälle, korkkarit jalkaan ja tanssia sydämeni kyllyydestä vaikkapa Oceanassa...

Lauantaisen koti-illan tajunnanvirtaa

Jahas, viikonloppusuunnitelmat meni taasen vähän myttyyn. Oli tarkoitus mennä Brumiin mut kappas vaan, on lauantai-ilta ja mä jumitan kotona. Olin ihan masentunut eilen, niin maani myynyt ja vittuuntunut. Yksinäisyys ja tylsyys on yhtä kuin koti-ikäväkertoimet, ja aloin sitten katsella kovolta valokuvia viime vuodelta ja joululomalta. Tuntui uskomattomalta, miten menin ihan täysin takaisin niihin hetkiin ja paikkoihin pelkästään kuvia katsomalla... Sitten katsoin Millalta joululahjaksi saamani dvd:n, jossa on PowePoint slideshow, joka sisältää meistä kuvia tosi kivoin kuvatekstein. Nyyhkytin sitten pienenä räkämyttynä koti-ikävääni eilisillan.

Aamulla painelin lenkille tihkusateeseen. Hiki virtasi. Kuoritakki ja fleece ei oo kauheen hyvä yhdistelmä tässä ilmastossa... (Tosiaan, plusasteita on päälle kymmenen, eli lähemmäs 40 asteen ero Suomen lämpötiloihin. Hypittiin tänään S:n kans trampoliinilla, et sillee!)

Lenkin jälkeen olinkin vähän hukassa enkä keksinyt tekemistä. Onneks sain Minnan ja äitin skypen äärelle ja vietinkin tunnin niiden kanssa jutellen. Äiti tuki mua mun hius"katastrofin" kanssa vielä ja valoi uskoa tämän tukan ja mun väliseen suhteeseen. Voisin opetella nauttimaan tästä älyttömyydestä. Ehkäpä tää kokeilu (vai pitäiskö sanoa suoraan et vahinko) on just semmonen, mille sitten nauretaan jälkeenpäin et tulipahan koettua sekin.

Minä ja mun hyväsintti

Btw, mulla on tosiaan täällä mun huoneessa hyasintti, elävä sellainen!! Se sai tossa yks päivä ihan hillittömän kasvuspurtin kun annoin sille tilkan vettä. Unohdin kääntää sen yks päivä ja kappas, se kasvoi vinoon, valoa kohti kun kasvavat nämä hyväsintit. Nyt kun tuo on alkanu kukkimaan, täällä on aika voimakkaat tuoksut. Saa nähdä, millon mulla menee järki ton kans... :D Mut mä tykkään kukista. Kun tuosta aika jättää, mä hommaan heti uuden.

Oon kaiketi tosi sosiaalinen ihminen. En kestä olla, jos en saa jutella tai tehdä jotain kavereiden kans viikottain. En tosiaan panis pahakseni seuraelämän viettämistä useamminkin. Onneks tietokoneet, Internet ja Skype on keksitty, helpotti ihan suunnattoman paljon kun sain jutella tänään kotiväen ja Millankin kanssa. Mut silti, asuisinpa lähempänä Birminghamia, et pääsis keskustaan pyöriin/harrastamaan/mitävaan useamminkin kuin viikonloppuisin!

Sen sijaan mun täytyy nyt asennoitua elämään täällä rauhallista kotielämää tämä viikonloppu. Mulla on käsityö kesken, kirja kesken, vois soitella kitaraakin. Mut huomenna menen varmaan Brumiin ihan itsekseni ellen saa sit seuraa. Vois mennä taidenäyttelyyn tai leffaan vaikka. Shoppaillakin vois, mulla on nimittäin Waterstonesille ja Accessorizelle lahjakortit... :3

Knitting rocks!

Nomnom syötiin just kiinalaista ruuaksi. Keittiössä ei pahemmin kokkailla, kun se on remontin takia melkoinen kammokammio. Jälkkäriksi olis suklaakakkua. Tiukkaa tekee, aivan helvetin tiukkaa tekee, mutta mä skippaan... Projekti Eroon elintasomahasta jatkukoon!

MÄÄ OON JULKKIS

Jee, Elisa teki musta au pair -aiheisen artikkelin Lounais-Lappiin, tsekkaa juttu täältä :)