Huomaan, että en enää kirjota kovinkaan usein. Mulla ei tunnu olevan paljon mitään sanottavaa. Elämä on melko samanlaista koko ajan: käyn töissä, oon kotona, oon kavereita, syön, syön ja syön. Joskus ostan jotain, usein sekin on jotain syötävää.
Vapaapäiviä on siunaantunut ihan hulluna ja oon kerenny ottamaan aurinkoa. Eilen väritettiin Ellun kans pihalla värityskirjoja ja mun selkä ja kankku paloi. Ja ötökät söi selästä, raavin sitä vaikken sais. Mutta oli se sen arvoista, oli nimittäin ihanaa lekotella ja huokailla kuumuutta hyvässä seurassa!
Oon myös soittanu kitaraa. Millan synttärilahjaa varten (mietin vielä, näytänkö siitä saatua videomateriaalia vaiko en) mä raahasin mun sähkökitaran varaston perukoilta omaan huoneeseeni ja soittelin silläkin. Tuli pikkusen nostalginen olo, kun kepittelin pitkästä aikaa tuolla halvalla Les Paul -kopiolla
KISSin Detroit Rock Cityä kunnon säröillä. On varmaan menny reippaat kolme vuotta siitä, kun oon tuohon kapistukseen koskenut. Rämä ja rikki tuo on, mutta kyllä sillä kotona huvikseen soittelee. Ja se tunnearvo...
Perkele ku tuo selkä kutiaa!!!!
Ai niin, juhlittiin me mun koulupaikkaakin kornerissa! Se oli aika hauskaa, nimittäin eräs herra rantautui baaritiskillä mun viereen ja lohkaisi seuraavaa:
"Taidan olla sua parikyt vuotta vanhempi, mutta täytyy sanoa että oot kerrassaan kaunis nainen. Sulla on tommoset hienot punaruskeat kiharat ("o rly...")... ja nuo sun kulmakarvat on melko pysäyttävät."Sain kuulla myös, että mun ripset on normit, suu sensuelli ja silmät nätit. Voisko pojat 20vee viiva 25 sanoa samoin, kiitos? Ja ihan vaan naurujen vuoksi haluaisin kuulla teille, arvoisille lukijoilleni, osoitetut ja suurimman huumoriarvon sisältäneet iskureplat.
Maanantaina ja tiistaina taas vapaata, sitten ois 11 päivän putki. HV. Vapaapäivinä koitan ammentaa onnea ja energiaa kaikista asioista, joista pidän: valosta, kavereista, ajasta, musiikista ja kirjasta, jota tällä hetkellä luen, eli
Tuhmaa tyttöä. Nappasin sen äipän kirjahyllystä ja nyt oon alkukoukussa. Merkintä "Nobel 2010" sai mut valitsemaan kirjan, eikä
herr Vargas Llosa ole palkintoa turhaan saanut. Ihanaa suoraa kerrontaa, joka on kuitenkin sopivan kuvailevaa.
Ei mee enää kauaa, että Wienin vieras tulee käymään. Suunnittelen sille kavereiden kans kaikennäköistä päänmenoksi. Ajateltiin ainakin houkutella se saunaan, mutta kannattaako sille antaa vihtaa käteen? Ja meneekö mustamakkara jo vähän yli?
Fiilistellään!
EDIT: Oon saanu töiden myötä stalkkerin, joka on laittanu mulle FB:ssä viestiä pariin otteeseen. Aamulla faceen mennessäni huomasin saaneeni häneltä viestin, jossa luki: "on se vain hieno nainen." Ei muuta ku paranee vaan nää iskureplat, "Ohan se nähty."
