My favourite city in the whole world

Vaikka mä asun Bartonissa, joka kuuluu Burton upon Trentiin, mä sanoisin Birminghamin olevan mun kotikaupunkini täällä.

Mun ensimmäinen visiitti Brumissa oli syyskuun toisena päivänä, kun tapasin Steffin ensimmäisen kerran. Oli pimeää ja mä olin aika peloissani; New Streetin asema oli vilkas ja suuri ja mä pelkäsin, etten löytäis Steffiä kaikkien niiden ihmisten joukosta tai että joku hullu tulis ja pöllis mun kamat tai jotain. Enää mä en pelkää New Streetia tai mitään muutakaan.

Birmingham Town Hall

Viime viikonloppuna The Sunissa minä ja Stef juteltiin jonkun brummien kanssa ja se kysyi, mitä mieltä me ollaan kaupungista. Vastattuamme "We love it!" se oli ihan äimänä. "Why?? Well, it's different, isn't it?"

Kyllä, ainakin verratessani Birminghamia muihin vierailemiini paikkoihin Brum on ihan omaa laatuaan. Jokin tän paikan karuudessa viehättää.

Bullring, the shopping centre


Ja tässä on murto-osa Forever 21:n koruosastosta.
Ymmärtänette, miksi nettishoppailu ei tunnu miltään verrattuna paikan päällä kiertelyyn...

Tän kaupungin eloisuus ja monipuolisuus on jotain, mitä mä tuun ikävöimään. Täällä on aina jotain menossa ja kulttuurit sekoittuvat kauniisti: Steffin luo bussilla mennessä tuntuu et olis Intiassa, kun bussi on täynnä intialaisia ja Stratford Roadilla on pätkä, joka on täynnä erilaisia intialaisia liikkeitä. China townissa on taas oma meininkinsä ihanasti houkuttelevine ravintoloineen.

Kanaalin varrella oli pubi, jonka katon rajassa oli söpöt valot


The Mailbox

Ehkäpä mä tykkään Birminghamista niin paljon myös siksi, kun täällä mä oon alkanut itsenäistyä äidin helmojen jälkeen. Täällä mä oon ollut täysin vapaa ja muodostanut kuvaa omasta itsestäni riippumatta kaikesta menneesta ja tutusta. Mä oon tehnyt täällä aika monta hullua asiaa, joita jotkut saattais katsoa vähän vinoon, mutta täällä kukaan ei tuominnut tai katsonut pitkään. Luulen, että tulevaisuudessa Birmingham toimii mulle itsenäistymisen ja vapauden symbolina.

Pieni mielenosoittaja

Birmingham tulee aina olemaan mulle tosi tunteellinen paikka. Aina saapuessani New Streetille mut valtaa tietty nostalginen tunne. Muistan ne ekat kerrat Brumissa ja kaikki muutkin koskettavat ja ikimuistoiset viikonloput. Victoria Squarella mä muistan aina Frankfurt Marketin ja sen hillittömän ihmispaljouden. Joka paikassa, minne Birminghamissa katson, mä näen paljon muistoja.

New Street Station

Corporation Street

The Sun on the Hill ♥

Okkeei, lähdetään Steffin kans lounaalle Tin Tin Cantoneseen, maailman parhaimpaan kiinalaiseen, sekä pienelle shopping spreelle. C ya!

Barton under Needwood

Mun bussipysäkki

Red house

Näkymä pojan ikkunasta

"Ujjayi breathing to get the real feeling..."

Taalla kirjastossa jalleen. Nyt en jaksa alkaa vaanteleen noiden umlauttien kans. :D

On torstai, eli tiiossa on joogaa illalla kello 8-9.30. Viimeinen kerta mulle taalla. Me mennaan tanaan koko porukalla lopuksi pubiin yksille tahi kaksille - ihan mun lahdon kunniaksi! Oon kovin otettu. Taa ei oo mitenkaan niiiin erityista kuitenkaan, nain me ollaan tehty muidenkin joogien lahtiessa. Kiva perinne kylla. Saan valita pubin ja aattelin et jos mentais Three Horse Shoesiin, kun en oo siella ollut ennen. Tai no, kaytiinhan me ne sipsit sielta hakemassa Fannin kans.......

Tahan kuuluis hieno kollaasi, jossa ma naytan muutamat joogaposet.

Jatin kuitenkin kovon kotiin kun luulin et olin ladannu sen Photobuckettiin. Merde.

Taalla on muuten niin perhanan lammin, etta vois olla bikinit paalla. Lahden nyt Marinaan jaatelolle, adios!

Skinny Kitten

Mä haluan esitellä teille mun ehdottoman lempikahvilan, Skinny Kittenin.

Skinny Kitten coffee and cake shop sijaitsee Main Streetilla. Paikka on avattu kaiketi viime kesänä ja se on osoittautunut oikeaksi jymymenestykseksi. Asiakkaita on tasaisena virtana koko päivän ajan ja Skinny on hiljattain laajentanut tilojaan vielä yhden huoneen verran.

Oon käynyt Skinnyssä varmaankin melkein joka viikko viimeisten kuukausien aikana, toisinaan jopa kahdesti. Hinnat on kalliit, mutta näin hyvästä ruuasta ja ihanasta tunnelmasta maksan mielelläni. Varsinkin se tunnelma on ihana: kaikki on tervetulleita, kenelläkään ei ole kiire ja palvelu on iloista ja hymykästä.

Skinnyn chunky vegetable soup, nom!

Mä tykkään tosi paljon tän mestan sisustuksestakin. No okei, on se ehkä pikkusen liian shabby & chick (=maalaisromantiikka), mutta annetaan se anteeks. Sitä paitsi se uusi laajennettu huone tasapainottaa hienosti. Se on muuten pirun hieno huone, harmi ettei mulla oo siitä kuvia...

Ajattelin käydä tuolla vielä kerran tai pari tän viikon aikana. Meen lukeen niiden yhtä Bob Marley -kirjaa jonka bongasin viime kerralla. Ja otan semmosen jumbokokoisen kaakaon ja porkkanakakun. Joo.

My room

P.S. Kävin kävelyllä ja näin amppareita, perhosia, päästäisen ja sammakon. Oon myös ottanu hihattomalla t-paidalla aurinkoa tuolla takapihalla ja fiilistellyt reggae-musiikilla. Täällä on ihanaa!

Viimeinen maanantai

klo 05.24 : Herään hetkeksi, varmaankin vaavi herätti mut itkullaan. Käännän kylkeä.

klo 06.55 : Kello soi. Käännän kylkeä.

klo 07.00 : Pyörin pois sängystä ja alan pukea vaatteita päälle. Päivän asu muodostuu rikkinäisistä ja likaisista lökäreistä ja harmaasta trikoopaidasta.

klo: 07.05 : Alakertaan. Syön aamupalaksi kaks viipaletta paahtoleipää, päällä parit kanaleikkeleet. Juomaksi kupillinen kuumaa hunajavettä. Niistän nenän viisi kertaa ja sanon muille "Huobedta."

07.47 : Autettuani aamupalahommissa kiipeän yläkertaan pesemään hampaat. Sen jälkeen haahuilen ilman päämäärää yläkerrassa, koitan kaiketi siistiä paikkoja ennen imurointia. Tulosta syntyy lähinnä mun huoneessa. Sitten menen haahuilemaan alakertaan ja päädyn katselemaan kun lapset leikkivät leikkihuoneessa.

08.37 : Host mom vie pojan kouluun, ja minä jään vaavin kanssa hetkeksi kaksin. Vaavi ei mene tänään päiväkotiin, koska se on ollut oksennustaudissa. Tänään pienen olo näyttää olevan kuitenkin paljon virkeämpi ja me pelaamme pienikokoista pöytäjalista. Huomaan, että meidän skillit on samalla tasolla.

klo 09.23 : Host mom tulee kotiin ja minä alan räpeltää imurin kanssa ympäri kämppää. Heti perään menen alakertaan moppaamaan lattioita, joilla ei ole kokolattiamattoa.

klo 10.12 : Laitan koneen päälle ja tsekkaan Facebookista uudet viestit ja haen Horse sagassa hepat kisoista.

klo 10.21 : Host mom pyytää mua katsomaan vaavin perään kun parentsit lähtevät katselemaan sohvia. Menemme vaavin kanssa leikkihuoneeseen. Piirrämme, kuuntelemme Disneyn leffamusiikkilevyjä ja kaivamme lelut ulos laatikoista leikkimättä niillä sen enempää. On kivaa vaan sotkea.

klo 11.11 : Vauva kipitti keittiöön ja osoitteli pöydälle jätettyä vauvanruokapurkkia. Lämmitän sen ja laitan naperon syöttötuoliin. Lopputuloksena on muutama syöty lusikallinen, muutama lusikallinen naamalla ja mehua ympäri ruokapöytää.

klo 11.28 : Menemme takaisin leikkihuoneeseen, mutta vaavi aloittaa kitinät. Otan hänet syliin ja hän painaa päänsä rinnuksilleni ja retkahtaa veteläksi. Menemme yläkertaan minun huoneeseeni ja vaavi päästelee huhuilevia ääniä. Laitan pari tyynyä mukavasti seinän viereen ja nojaan niihin vauvan maatessa sylissäni. Sanon hänelle, että minulla tulee häntä ikävä. Vaavin hengitys muuttuu tasaiseksi tuhinaksi ja hänen silmänsä ovat kiinni. Olen kovin liikuttunut.

klo 11.40 : Valmistan itselleni lounaaksi salaatin, johon tuli jotain jänniä salaattilehtiä, pinaattia, paahdettuja säilykepaprikoita, aurinkokuivattuja tomaatteja, kirsikkatomaatteja, kurkkua ja vihreitä oliiveja. To nom!

klo 12.00 : Laitan koneen päälle ja tsekkaan taas Facen. Pelaan Horse sagaa, luen uudet blogimerkinnät ja muokkaan kuvia tulevia merkintöjä varten.

klo 13.23 : Otin kuivat pyykit telineestä ja laitoin märät kuivumaan. Viedessäni vaatteita huoneisiin huomaan vaavin päästäneen kakat. Ja kakat ovat kaikkialla muualla kuin vaipassa. Host parentsit tulevat kotiin ja pelastavat tilanteen.


Tässä välissä mä vaan oleilen huoneessani. Seikkailin netissä, lakkasin kynnet ja luin loppuun Francis Gilbertin I'm a teacher, get me out of here:n.

klo 16.04 : Lataan kuvia Photobucketiin kirjastossa. Harmittaa, kun download-kiintiö on niin rajoitettu, etten voi ladata kuvia kotosalla. Muuten tässäkin merkinnässä olisi enemmän väriä.

klo 16.47 : Olen tullut kotiin kirjastosta ja lähden viemään poikaa jalkapalloon. Häänen pelatessaan huomaan hänen kehittyneen ihan hirveästi. Kummallisinta on, että tämä kehitys on tapahtunut yhdessä viikossa. Tänään hän ei "hakennut paikkaa", vaan seisoskelun sijaan hän juoksi ja sai jopa potkaistua palloa muutaman kerran. Olen hänestä hurjan ylpeä.

klo 18.12 : Olemme jälleen kotona ja intoilemme Samuelin kehityksestsä koko konkkaronkka. Tulostan lentolippuni netistä ja tarkistan junalippuni. Syömme illalliseksi jotain herkullista kasvisruokaa riisin, nan-leivän ja mango chutneyn kanssa. Kardemumma tuo mieleeni pullat ja haluan kotiin.

klo 18.43 : Istahdan jälleen kerran tietokoneen ääreen. Kuuntelen Adelen Someone like you:n ja mietin kaikkea kamalan haikeaa. En ole kuunnellut yhtä surullisia rakkauslauluja sitten lukioaikojen, luulisin. Ihmettelen, mikä mut saa niitä kuuntelemaan nyt.

Syön myös 250 g Fazerin sinistä alle tunnissa. Fuck.

Skypetän Millan kanssa ja huomautan keskustelun lopuksi, että meidän seuraava keskuselu saattaa tapahtua kasvotusten.

klo 21.04 : Päätän hartaasti mennä tänään tarpeeksi ajoissa nukkumaan ja laittaa koneen viimeistään puoli kymmeneltä kiinni.

Yöt!

"Lähteä, kun pitäisi jäädä / jäädä, kun pitäisi lähteä"

Takana erittäin spontaani, hidas ja hauska viikonloppu, josta ei ole kuvamateriaalia luojan kiitos.

Huomenna starttaa mun viimeinen viikko uukoossa ja tunnelmat on kovin ristiriitaiset: haluaisin viettää jo tulevaa viikonloppua kavereiden kanssa tai sitten pakata laukut ja lähteä kotiin saman tien. Arvasin, että viimeiselle viikolle ei enää riitä kunnolla työmotivaatiota, varsinkaan molempien hostparentsien ollessa kotona. Mua ei tarvita luultavasti juuri mihinkään muuhun kuin perussiivoamiseen. Jes.

Aion käyttää seuraavan viikon ulkoilemiseen ja ympäristöni valokuvaamiseen. Säät näyttäis olevan kohtuusievät: puolipilvistä ja lämpötila +10.....+15. Lähden iloitsemaan narsisseista, hiirenkorvista ja vihreistä nurmista kun vielä voin.

Mun tavoitteena olis myös julkaista viimeisellä viikolla joka päivä postaus liittyen mun elämääni täällä. Oon hamstrannut runsaasti kuvamateriaalia ja lataillut osan jo Photobucketiin, loput pitää mennä kirjastoon lataamaan kun tää samperin netti menee muuten poikki. Hallelujah kun pääsen Suomeen, ei oo mitkään kiintiöt esteenä. Ei riemulla rajaa kun kuvia lataa.

Toivottavasti mun suunnitelmat onnistuu ja palaamme huomenissa jo Sannan uukoo-elämän parissa :)