Sanna aka Dr. Phil aka Shakira in your service

Joo, oli taas aika ihana viikonloppu. Tiedossa ois mahdollisimman lyhyt raportti ja runsahasti kuvia. Penkeistä kiinni pannaan tuulemaan!

Lauantaina menin siis Steffin luokse, mistä lähdettiin metsästämään mulle asusteita illaksi. Mun piti löytää koruja, kengät ja laukku, kaikki mielellään mahdollisimman täydellisinä. Kerrankin näin tapahtui:

Pikkulaukku 30 £, Accessorize, ballerinat 19,99 £, BANK ja rannekorut 2,99 £ jostain.
Kuva on maailman surkein, anteeksi :(

Sitten mentiin The Bullringin ulkopuolelle New Streetille ja Victoria Squarelle katsastamaan Arts festivalin tapahtumia. Tarjolla oli livemusiikkia, tanssiesityksiä, erilaisia kojuja täynnä käsitöitä ja what not. Erittäin toimiva ja elävä juttu, tykkäsin tosi paljon! Tämän päivän saaliina oli Steffille koru, miljoonia lentolehtisiä sekä ilmaisliput salsailtaan (can't wait!!!!).

Aika masentava nimi kadulle, eh?

Turistikuva


Simply divas!

Illalla suunnattiin suuremmalla köörillä Broad Streetille, joka on täynnä clubeja, pubeja ja baareja. Kadut tulvi ihmisiä, musiikkia ja elämää. Oli upeaa kokea jotain semmoista.

The Gatecrasher

Kerronpa teille, että vaikka kuvissa saattaa näyttää, että me nautitaan täysillä, niin meininki ei ollu tommonen koko aikaa. Musiikki oli paskaa ja sitä soitettiin ihan liian kovaa. Kuulin koko pitkän illan aikana ainoastaan kolme tuttua biisiä, joista yks soitettiin kahteen kertaan, kaikki muu oli yhtä ja samaa sheissea laimealla ja muuntumattomalla saksofonilla höystettynä. Ei muuten lainkaan hyvä. Sisäänpääsykin oli 10 £, narikka puoltoista. Olo on lievästi sanottuna riistetty...

Onneks illan pelasti upea seura ja jälleen kerran kivat muukalaiset, nimittäin juututtiin juttelemaan Steffin kans kahdelle aika kivalle miekkoselle pitkäksi toviksi ja päädyttiin jakamaan taksi niiden kanssa. Illan saaliina halaus ja kasapäin kohteliaisuuksia... puhelinnumerolla ja tekstiviestillä höystettynä! (;

Sitten koitti laiska sunnuntai. Herättiin puolen päivän aikoihin, suunniteltiin menevämme keskustaan Arts Festivalia katsastamaan, missattiin bussi, tsekattiin yks bändi ja salsaesitys kera Smarties McFlurryjen.

Näin!

Koitan tässä lähipäivinä kehitellä pienen postauksen kaikille teille, jotka haluatte tietää lisää au pair -työskentelystä sekä kuulla pieniä hyödyllisiä vinkkejä. Olkaa langoilla ja laittakaa mulle jotain kysymyksiä vaikka etukäteen, jos jostain erityisestä haluaisitte tietää, vastaan mielelläni. :)

I GOT MAIL

IHANA!!!!!!!!!

Repesin niin totaalisesti, kun tuo kolahti postiluukusta. Odotin Minnalta porokorttia kuten hän lupasi, muttei löytänyt porokorttia. Kyllä mulle kelpaa tämmönen VIHANE hirvikorttikin :DD

Kiitos Minnalle ja Tom-boylle!

I got a feeling!

Nyt tuli täyteen kolmas viikko täällä Ritannian ihmemaassa. Musta on tuntunu melkein koko ajan, että oon tavallaan kotona, kun voin puhua täällä myös suomea isäntäperheessä, eli pala kotimaata on täällä. Katson myös salkkareita katsomosta (jos netti toimis asiallisesti -.-) ja kuuntelen suomalaista musiikkia.

Tänään on taas puoliaurinkoinen, sopivan lämpöinen päivä. Barton under Needwood on kauneimmillaan ja idyllisimmillään. Mun huoneen ikkunasta näen, miten aidan toisella puolella lukion pihalla alkaa olla elämää ja koulupukuisia poikia näkyy kävelevän kentän laidalla (näillä on ihan pukupuku, hyvältä muuten näyttää...!).

Ja mulle iskee ihan mieletön himari kuunnella Pink Floydia!!

Lähden asioille, kun host mom vie lapset leikkipuistoon. Otan mun maatuskakassin ja nakkaan kuulokkeet korville, Pinkkiä soimaan...

... ja musta tuntui, että mä oon täällä.

Naapurin omenat herättää mussa sisäisen omenavarkaani, vaikka on aidan tälläkin puolen omenapuu... :>


The secret path to the library




Joku on tehnyt jollekki kepposet ja nakkas lenkkarit linjoille!

Lainasin kirjastosta Floidin Wish you were heren. Alan kuuntelemaan sitä heti kun tästä ehdin. Niin brittiä, niin täydellistä... toivottavasti nimikkokappaleen aikana en ala himoita kotiin. :P

Oon muuten hemmetin onnellinen, että oon just täällä. Aivan mahtavaa!

The Bullring & The Babes

Viime sunnuntaina menin siis shoppailemaan Birminghamiin muutaman muun au pair-tytön kanssa. Aluksi luulin, että meitä tulee neljä, mutta meitä olikin sitten viis. Ekana tapasin aamulla kymmenen jälkeen The Bullringin edustalla olevan suuren härkäpatsaan luona Steffin (mun sunnuntain avecin) ja Tinan, molemmat Saksasta. Sitten mukaan tuli Nora (saksasta hänkin), ja me suunnattiin Primarkiin.

Nii. Primark on halpojen vaatteiden metsästäjien mekka. Laatu ei tosin ole kovinkaan kehuttavaa, mutta voi veljet ku se oli täynnä tavaraa (plus ihmisiä ja jonotusta)! Mut joo, Primarkista tuli mukaan seuraavat:

Matruska-laukku 1 £


Pöllöaiheinen neulepaita 11 £

En tiiä, miks ostin ees ton pöllöpaidan. Ton pöllön takia kai. Lisäks se oli ihanan nörtti ja halpa ja tartten tommosia jotain "jänniä" vaatteita, joita voin pitää lastenhoitohommissa. Ja toi vois näyttää kivalta mustien farkkuleggareiden kans.

Primarkissa seuraamme liittyi ranskalainen Vivi. Yhdessä me sitten suunnattiin takaisin Bullringiin.

Bullring on iso kauppakeskus, joka muodostuu muutamasta eri rakennuksesta, jotka on täynnä vaatekauppoja. Oikein hyvä ostari, jossa oli mm. H&M, hmv ja Accessorize ihan näin muutaman mainitakseni sekä kivoja kahviloita ja ruokapaikkoja. Sijainti on 200 m päässä Birmingham New Streetin rautatieasemalta, eli siis tulevaisuuden vakkarishoppailu/hengailu/mitävaanpaikka!

Vihhane mies!

Mun lemppareiksi mudostui Republic ja New Look. Republicista ostin iiiiihanan mekon, joka tulee olemaan mun lauantain asu, eli kuvia myöhemmin. New Lookista löysin itelleni tähän mennessä parhaata arskat ikinä:

Arskoilla hintaa 2,5 £

Vietettiin tyttöjen kans kunnolla aikaa kahvitellen, syöden ja tutustuen toisiimme. Sitten yhdessä vaiheessa Tina sai puhelun eräältä toiselta aupparilta (saksalainen hänkin, ylläripylläri) ja me päätettiin tavata hänetkin.

Ja lopulta meitä olikin kymmenen: minä ainoana fennomaani, yksi fransmanni sekä kokonaista kahdeksan saksalaista. Makia meininki! :D Suunnattiin koko konkkaronkka sitten italialaiseen syömään. Kuulin sen aterian aikana enemmän saksaa kuin enkkua mutta ei hätiä, vieressäni istuva Vivi jutteli mun kanssa ihanalla ranskalaisella aksentillaan. :)

Kotiin lähdettiin vasta kun ilta alkoi hämärtyä eli mitä nyt vaatimattomat yhdeksän tuntia tyttöiltiin. Mä olin niin tyttöilyn puutteessa, ja olin ihan onnessani kotiin palatessani. Huomaan, että olo on paljon helpompi ja töitäkin jaksaa puskea paremmin, kun on saanut olla ikäistensä kanssa.

Ens vklp tää konkkaronkka lähtee muuten bilettään Bhamin sykkeeseen Broad Streetin clubeille! Täällä on kuulemma erittäin, erittäin vilkas yöelämä, sillä täällä asuu paljon opiskelijoita ja nuoria ammattilaisia. Meh likes!

Vasemmalta lukien minä, Nora, Steffi, Vivi ja Tina

Mjauu, meitsi kehrää. Yöt!

JEE!!

Mulla oli ihan mielettömän kiva päivä tänään ja oon niin mahdottoman innoissani!!!! :D Kävin tänään shoppailemassa Birminghamissa ja sain mooonta uutta kaveria. Oli niin mahtavaa viettää aikaa niin monen mukavan suunnilleen omanikäisen tytön seurassa. Ootan tosi innolla ens lauantaita, tiedossa ois clubi-ilta näiden samojen neitokaisten kanssa... (;

Lisää joskus ku on aikaa. Tämä onnellinen ja väsynyt likka avasi juuri ikäväsuklaalevyn ihan vaan siksi kun halutti "juhlistaa" tätä ikimuistoista päivää ja vähän herkutella katsoessani Suomen Dancea. Mitä muuten tykkäätte Dancesta? Musta se on huippu, kerrankin jotain tasokasta!

Unia! :)

Yesterday's Damsel in Distress

Eilen siinä kolmen aikaan vietin rauhallista perjantai-iltapäivää kirjaa lukien ja miettien, pitäiskö avata ikäväsuklaa vai jättää lauantaille. Siinä samalla mietin, et pitäis laittaa tekstari yhdelle saksalaiselle au pairille ja kysyä tarkemmin sunnuntain suunnitelmista. Yhtäkkiä kesken ajattelun tämä au pair laittaa mulle viestiä ja kysyy, miten ois pubi-ilta hänen kanssaan. Arvatkaa vaan, mitä vastasin...

Olin ihan into pinkeenä, kun host granny ajoi mut Lichfieldin asemalle, ja mun into tais tarttua grannyynkin :D Ostettiin mulle menollippu Birminghamiin ja paluulippu Burton-on-Trentiin. Nousin junaan ja mulla oli vähän samanlainen olo ku oisin ollu menossa mun ekoille treffeille, paitsi että mulla ei ollu niiiin kamala olo siitä jännityksestä. Siinä elämän noustessa päähän ja adrenaliinin virratessa suonissa mun oli aivan pakko kuunnella Stam1naa , kiitos Ekin, mun Metal Personal Trainerin. Seuraavalla TAMINAN keikala nähdään!!!

Aika pian olinkin sitten New Streetiltä, ja mun seuralaiseni tuli mua sinne vastaan. Meidän oli tarkoitus etsiä pubi nimeltään The Wellington, mutta kun kysyttiin kolmelta ihmiseltä, niin kaikki selitti eri suuntaan. Kello oli jo paljon, joten päätettiin vaan mennä ensimmäiseen pubiin, joka me kohdattaisiin.

Satuttiin sitten The Sun on the Hilliin, joka oli täynnä ja äänekäs. Siellä katsottiin jalkapallomatsia valtavalta screeniltä (ihan ku Eurotripissä konsanaan!) ja miehet karjui hienosti. Seuralaiseni haki meille oluset ja me kilisteltiin illan kunniaksi.

Mun eka oluseni RITANNIASA! Huomatkaa tuo MAIRIA hymy

Siinä istuskeltiin rauhassa ja juteltiin (=huudettiin toistemme korvaan, kun muuten ei tahtonut kuulla mitään). Peli oli loppunut (en tiiä kuka pelas ja kuka voitti), ja siellä soitettiin loistavaa musiikkia, mm. reggaeta ja The Doorsia. Eräs mies sitten innoitti meitä taputtamaan käsiä yhteen kun tämä tanssi, ja jostain kumman syystä löysin itseni sitten tanssimasta sieltä muiden lyödessä tahtia... Seuralaiseni liittyi sitten ilonpitoon mukaan ja meidän luo tuli paljon miehiä juttelemaan. Täällä on muuten jännää, miten rohkeasti tullaan jutteleen ihan tuntemattomille, olin aika otettu jälleen :D

And there I was: at a noisy pub in Birmingham, feeling a little tipsy and dancing.

Kun oltiin vitkuteltu jo aika kauan, me hyvästeltiin tanssipartnerit ja suunnattiin juna-asemalle. Ei ois pitänyt ehkä vitkutella, sillä päädyttiin katsomaan digitaalisesta kellosta, miten sekunnit vaihtuivat ja mä myöhästyin mun junasta Burtoniin! Ei se mitään, mentiin 9a-laturille, mistä lähti juna Lichfieldiin. Taksimatkasta kotiin tulisi pitempi ja kalliimpi, mutta tärkeintä oli päästä kotiin. Seuralainen lähti bussiasemalle ja minä jäin yksin.

Kysyin vieressä seisoskelevalta naiselta, voisinko ostaa lippua junasta. En kuulemma voinut. Lähdin etsimään lipunmyyntitiskiä, ja luultavasti näytin kovin avuttomalta, kun eräs ystävällinen mies sanoi: "You look quite lost." Kerrottuani ongelmastani hän otti mua kädestä ja lähdettiin juoksemaan yllös portaita. "You're my Damsel in Distress tonight and I'm here to save you! My little Damsel..." pelastajani sanoi. Mua kikatutti.

Ei löydetty tiskiä, ja tämä tuntematon muukalainen kysyi, oliko mulla minkäänlaista lippua. vastattuani myöntävästi hän piti mua edelleen kädestä ja otti mut sen ja sen siskon seuraan Lichfieldin junaan. He sanoivat, että mun kannattaa vaan ottaa rauhallisesti ja jos mua tultais kovistelemaan, voin esittää, etten ymmärrä. Mun pelastajat halusi tietää tarkemmin, miten päädyin tähän tilanteeseen, ja minä kerroin. Nyt oli mun seuralaisten vuoro kikattaa.

And there I was: on a train with two extremely friendly strangers and with no ticket.

Ystävällinen ritarini antoi mulle puhelinnumeronsa ja sanoi, että mun pitää laittaa viestiä kun oon kotona. Sitten kun kaksi pelastajaani nousivat kyydistä, mun edessä istuva pariskunta alkoi pitää musta huolta. Kun he nousivat Lichfieldiä aikaisemmalla pysäkillä, se nainen antoi mulle käteen sen lipun ja sanoi, että jos tulee ongelmia, sano että missasit pysäkin kun nukahdit. Ja että rautatieaseman ulkopuolella on paljon valkoisia takseja, joita on turvallisia käyttää. Kiitin miljoonasti tätä naista, ja hänkin nousi miehensä kanssa kyydistä.

Lopulta pääsin taksiin ja kotiin. Saa nähdä, millainen seikkailu on tiedossa ens viikolla, kun suunniteltiin menevämme isommalla porukalla clubeihin... Ens kerralla tämä Damsel kuitenki muistaa mennä ajoissa asemalle, ettei missaa kurpitsavaunuaan.

Sanna kiittää, kuittaa ja odottaa innolla sunnuntain shoppailuja!

MIKÄ MIKÄ

Ihan kaikki bloggaajat muuten puhuu syksystä ja tiedostaa sen.

Määpä puhun teille antisyksystä. Pistäkää hetkeks tämmönen kesänen biisi soimaan ja kadehtikaa!



Se on sitä, kun heräät syyskuun toisena päivänä kello seitsemän ja huomaat, että on tulossa aurinkoinen päivä. Se on sitä, kun puet jalkaasi farkut ja hikoilet. Se on sitä, kun menet lasten kanssa leikkipuistoon ja ostat matkalla jäätelöä, kun on vaan niin pirun kuuma. Se on myös sitä, että kotiin tullessasi täytät jotku super soaker -vesipyssyt ja aloitat lapsen kanssa tunnin kestävän vesisodan, jonka jälkeen kaadutte läpimärkinä ja ikinonnellisina maahan kikattamaan.

Joo, täällä on yli 20 astetta lämmintä päivällä ja mää tykkään. Heihei syksy, nähdään toiste! :3

Tässä teille pitkästä aikaa kuva minusta! Onneks S on kiinnostunut mun kamerasta ja valokuvaa toisinaan innokkaasti, otan vapauden käyttää hänen otostaan nyt täällä :D